 | |
| Sain tunnustuksen Ninni :ltä (kiitos siitä) ja samalla haasteen keksiä itsestä kymmenen uutta asiaa. - Olen saanut itseni liikkumaan - Olen tykästynyt kuivaan omppusiideriin - Sain aikaiseksi ja varasin vihdoin ja viimein kirpparilta pöydän - tein tänään ensimmäisen kerran itse kaalilaatikkoa, nams - sain siivottua tänään siivouskaapin, nyt sinne mahtuu imurikin ilman pakkoänkemistä - olen alkanut hiljattain opiskelemaan työn ohella - olen alkanut syömään aamupalan, muutakin kuin sen kupillisen kahvia - hakeuduin elämäntaparemppa- asioissa terveyskeskukseen ja olen saanut apua - olen tehnyt viime viikkojen aikana monta vierailua "vieraisiin" kaupunkeihin - kävin viikko sitten ensimmäisen kerran tutustumassa Turun linnaan, pidin siitä kovasti |
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Tunnustus ja haaste
Liikkumisen iloja
Vähän olen ylpeä itsestäni! Olen nimittäin saanut itseni kuluneella viikolla peräti kolme kertaa lenkkeilemään. Alkuviikosta tehtiin vajaan tunnin kävelyreissu avokin kanssa, eilen olin puolentoistatunnin lenkillä järvimaisemissa ja tänään tuli ulkoiltua sellainen tunnin lenkki metsässä. Oli myös kiva napsia sykyisiä kuvia värjääntyneistä puista, pensaista, isoista kärpässienistä, joutsenista ja järvimaisemista.
Sairaanhoitaja suositteli, että alkuun sisällyttäisin viikkoon puolentunnin lenkkeilyn kolmena päivänä viikossa ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaisin lisäämään lenkin kestoa ja pituutta.
Puhuttiin myös viime kerralla sairaanhoitajan kanssa, että miten voisin houkutella itseni liikkumaan. Sairaanhoitja suositteli, että alkaisin jollain tavalla palkitsemaan itsenäni aina lenkin jälkeen, mutta miten? En ainakaan millään herkuilla. :D Itse ajattelin paremminkin niin, että lähden helpommin liikkumaan kun on jokin määränpää. Kamerankin mukaan ottaminen innostaa liikkeelle. Nyt se onkin ollut aika tiiviisti matkassa. Miten houkuttelette itsenne liikkumaan? Ideoita, vinkkejä.
Sairaanhoitaja suositteli, että alkuun sisällyttäisin viikkoon puolentunnin lenkkeilyn kolmena päivänä viikossa ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaisin lisäämään lenkin kestoa ja pituutta.
Puhuttiin myös viime kerralla sairaanhoitajan kanssa, että miten voisin houkutella itseni liikkumaan. Sairaanhoitja suositteli, että alkaisin jollain tavalla palkitsemaan itsenäni aina lenkin jälkeen, mutta miten? En ainakaan millään herkuilla. :D Itse ajattelin paremminkin niin, että lähden helpommin liikkumaan kun on jokin määränpää. Kamerankin mukaan ottaminen innostaa liikkeelle. Nyt se onkin ollut aika tiiviisti matkassa. Miten houkuttelette itsenne liikkumaan? Ideoita, vinkkejä.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 2
Olen viettänyt tänään kansallista etätyöpäivää. Aamulla nukuin normaalia pidempään ja oli super ihanaa herätä omia aikoja, kun kello ei huutanut korvanjuuressa!
Olen keskittänyt tämän etätyöpäivän itsestäni huolehtimiseen. Aamulla kävin puntarissa ja mittasin vatsanympäryksen. Mitat tällä hetkellä 74,6kg/ 116,0cm. Aamupäivällä kävin sovitusti sairaanhoitajan juttusilla. Teimme ns. hoitosuunnitelman ja asetimme ensimmäisen tavoitteen. Tavoite on saada paino alle 70kg marraskuun alkuun mennessä. Seuraava sairaanhoitajan tapaaminen on kuitenkin jo hieman aijemmin, noin kuukauden kuluttua tästä päivästä.
Oli vähän hassua, että sairaanhoitaja kysyi, haluanko tulla tapaamaan häntä terveyskeskukseen vai olemmeko jatkossa puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä? Tietenkin sanoin, että haluan ainakin näin alkuun tulla ihan paikan päälle punnitukseen ja juttelemaan. Saman keskustelun yhteydessä juuri olimme jutelleet siitä, että mun pitäisi saada itseni nyt useammin liikkumaan, lenkkeilemään. Sitten kuitenkin ehdottaa, jotain puhelimitse tapahtuvaa "tapaamista, keskuseluaikaa". Just näin.
Sovimme myös, että punnitsen itseni ensi tapaamiseen asti pari kertaa viikossa ja pidän sellaista ns. punnitus- päiväkirjaa. Hoitaja ehdotti myös ruokapäiväkirjan pitämistä, mutta katsotaan nyt. Mä olen tosi huono kirjaamaan asioita pidemmän päälle ylös. (En ole enää jaksanut edes Kiloklubiin lisäillä syömisiäni.)
Mulla odottaa sämpylätaikina keittiössä. Täytyykin tästä mennä pyöräyttämään parit sämpylät ja laittaa ne uuniin. Nautiskelen myöhemmin lämpimistä itse leivotuista sämpylöistä kera ison kupillisen teetä. Nams. En muista, koska olisin viimeksi leiponut itse mitään. Sämpylöitä tulee tehtyä jonkun verran näin sykyisin.
Olen keskittänyt tämän etätyöpäivän itsestäni huolehtimiseen. Aamulla kävin puntarissa ja mittasin vatsanympäryksen. Mitat tällä hetkellä 74,6kg/ 116,0cm. Aamupäivällä kävin sovitusti sairaanhoitajan juttusilla. Teimme ns. hoitosuunnitelman ja asetimme ensimmäisen tavoitteen. Tavoite on saada paino alle 70kg marraskuun alkuun mennessä. Seuraava sairaanhoitajan tapaaminen on kuitenkin jo hieman aijemmin, noin kuukauden kuluttua tästä päivästä.
Oli vähän hassua, että sairaanhoitaja kysyi, haluanko tulla tapaamaan häntä terveyskeskukseen vai olemmeko jatkossa puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä? Tietenkin sanoin, että haluan ainakin näin alkuun tulla ihan paikan päälle punnitukseen ja juttelemaan. Saman keskustelun yhteydessä juuri olimme jutelleet siitä, että mun pitäisi saada itseni nyt useammin liikkumaan, lenkkeilemään. Sitten kuitenkin ehdottaa, jotain puhelimitse tapahtuvaa "tapaamista, keskuseluaikaa". Just näin.
Sovimme myös, että punnitsen itseni ensi tapaamiseen asti pari kertaa viikossa ja pidän sellaista ns. punnitus- päiväkirjaa. Hoitaja ehdotti myös ruokapäiväkirjan pitämistä, mutta katsotaan nyt. Mä olen tosi huono kirjaamaan asioita pidemmän päälle ylös. (En ole enää jaksanut edes Kiloklubiin lisäillä syömisiäni.)
Mulla odottaa sämpylätaikina keittiössä. Täytyykin tästä mennä pyöräyttämään parit sämpylät ja laittaa ne uuniin. Nautiskelen myöhemmin lämpimistä itse leivotuista sämpylöistä kera ison kupillisen teetä. Nams. En muista, koska olisin viimeksi leiponut itse mitään. Sämpylöitä tulee tehtyä jonkun verran näin sykyisin.
torstai 15. syyskuuta 2011
Tihkusateessa
Pienet iloiset ja ilahduttavat asiat antavat voimia.
Tällä kertaa minut ilahdutti eilisillan päätös siitä, että päätettiin avokkini kanssa lähteä iltakävelylle, huolimatta siitä että taivaalta tihrusti syksyinen tihkusade. Vieläkin jaksaa hymyilyttää eilinen. :) Aluksi tuntui raskaalta, mutta vähän matkaa käveltyämme ja raikasta ulkoilmaa hengittäen, kävelyvauhti tasoittui ja tuntui hyvältä. Fiilis oli paras tietekin kävelylenkin jälkeen, kun päästiin kotiin. Loppuillan löhösimme hyvillä mielin kotisohvalla ja katselimme illan telkkuojelmia.
Huomenna olen menossa toisen kerran sairaanhoitajan puheille. Teemme minulle ns. hoitosuunnitelman ja jatkossa tulen käymään (kerran kuukaudessa) samaisen hoitajan luona "tarkkailukäynneillä", jolloin on myös mahdollista keskustella asioista muutenkin. Huomenna käymme myös taustojani tarkemmin läpi vaikka viime kerrallakin puhuttiin jo paljon kaikenlaisista asioista, mm. ruokailutottumuksista, unirytmistä ym.
Tällä kertaa minut ilahdutti eilisillan päätös siitä, että päätettiin avokkini kanssa lähteä iltakävelylle, huolimatta siitä että taivaalta tihrusti syksyinen tihkusade. Vieläkin jaksaa hymyilyttää eilinen. :) Aluksi tuntui raskaalta, mutta vähän matkaa käveltyämme ja raikasta ulkoilmaa hengittäen, kävelyvauhti tasoittui ja tuntui hyvältä. Fiilis oli paras tietekin kävelylenkin jälkeen, kun päästiin kotiin. Loppuillan löhösimme hyvillä mielin kotisohvalla ja katselimme illan telkkuojelmia.
Huomenna olen menossa toisen kerran sairaanhoitajan puheille. Teemme minulle ns. hoitosuunnitelman ja jatkossa tulen käymään (kerran kuukaudessa) samaisen hoitajan luona "tarkkailukäynneillä", jolloin on myös mahdollista keskustella asioista muutenkin. Huomenna käymme myös taustojani tarkemmin läpi vaikka viime kerrallakin puhuttiin jo paljon kaikenlaisista asioista, mm. ruokailutottumuksista, unirytmistä ym.
torstai 8. syyskuuta 2011
Mihin uskoa?
Ostimme meitin talouteen tällä viikolla uuden puntarin, joka antaa lukemat myös siitä, että paljonko ihmisessä on lihasmassaa, paljonko rasvamassaa, millainen on nestemäärä ja tietenkin painon. Lisäksi laite antaa suositellun kalorimäärän ym. Sekä se ilmoittaa että esim. lihasmassaa tulisi saada lisää ja rasvanosuutta pitäisi saada pienemmäksi. Fiksua, eikö? Laitteeseen pitää aluksi asettaa tarvittavat tiedot, joita on mm. sukupuoli, pituus, minkä verran on aktiivinen liikunnan suhteen ym.
Näppäilimme sinne meitin molempien tiedot ja eilen tämä uusi hieno laite ilmoitti, että painan tällä hetkellä 74,2kg. Mietin, että mihin tässä voi oikein luottaa, minkä laitteen mukaan seuraan tilannetta? Viime viikolla nimittäin sairaanhoitajan luona punnittu lukema oli aika paljon enemmän.
Meillä on myös kotona toinenkin puntari. Tavallinen digitaalipuntari, mutta se ei ole ollut kovinkaan luotettava. Tämä vanha (suht. uusi kuitenkin) on tehnyt sitä, että jos puntarin päällä liikkuu tai horjuu vhähänkin, paino laskee ja nousee näytössä, joten sillä ei ole saanut luotettavia lukemia. Eilen tämä puntari kuitenkin antoi lukemaksi 74,9kg, joka on lähes sama tuon uuden laitteen kanssa, joten kai mä sitten oikeastikin olen laihtunut? Hhm.
Onko muilla kokemuksia tällaisista hienoista laitteista, jotka ilmoittavat paljon muutakin painon lisäksi? Ovatko ne miten luotettavia? (Tämä meidän laite ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta päädyimme ostamaan sen kun oli tarjoushintaan.)
Minulta ei ole koskaan aikaisemmin mitattu rasvan määrää. Olihan se lukema järkytys, mutta tiesin että sitä on liikaa tässä kropassa, mutta niin.. Murehtimiset sikseen. Eilinen punnitus ja tietojen saaminen antoi kyllä lisää potkua ja tsemppiä, jatkoa ajatellen.
Näppäilimme sinne meitin molempien tiedot ja eilen tämä uusi hieno laite ilmoitti, että painan tällä hetkellä 74,2kg. Mietin, että mihin tässä voi oikein luottaa, minkä laitteen mukaan seuraan tilannetta? Viime viikolla nimittäin sairaanhoitajan luona punnittu lukema oli aika paljon enemmän.
Meillä on myös kotona toinenkin puntari. Tavallinen digitaalipuntari, mutta se ei ole ollut kovinkaan luotettava. Tämä vanha (suht. uusi kuitenkin) on tehnyt sitä, että jos puntarin päällä liikkuu tai horjuu vhähänkin, paino laskee ja nousee näytössä, joten sillä ei ole saanut luotettavia lukemia. Eilen tämä puntari kuitenkin antoi lukemaksi 74,9kg, joka on lähes sama tuon uuden laitteen kanssa, joten kai mä sitten oikeastikin olen laihtunut? Hhm.
Onko muilla kokemuksia tällaisista hienoista laitteista, jotka ilmoittavat paljon muutakin painon lisäksi? Ovatko ne miten luotettavia? (Tämä meidän laite ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta päädyimme ostamaan sen kun oli tarjoushintaan.)
Minulta ei ole koskaan aikaisemmin mitattu rasvan määrää. Olihan se lukema järkytys, mutta tiesin että sitä on liikaa tässä kropassa, mutta niin.. Murehtimiset sikseen. Eilinen punnitus ja tietojen saaminen antoi kyllä lisää potkua ja tsemppiä, jatkoa ajatellen.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 1
Sain viime kuun alussa ajan sairaanhoitajalle. Aika oli tänään aamusta. Alku "kankeuden" jälkeen jutustelu alkoi käydä luontevasti ja mulla jäi käynnistä hyvä fiilis. Kävimme läpi mm. ruokailutottumuksiani ym. Sairaanhoitaja antoi vinkkejä ja minä kyselin sitä mukaan, kun sattui juolahtamaan jotain kysyttävää mieleeni. Puhuimme myös ruoka-aineallergioistani, vitamiineista ja perhetaustastani.
Sairaanhoitaja "markkinoi" ja kertoi minulle mahdollisuuksistani jatkoa ajatellen. Hän kertoi, että mikäli haluan, voimme luoda minulle ns. hoitosuhteen. Hoitosihde tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisellä tapaamiskerralla käytäisiin läpi vielä yksityiskohtaisemmin minun tilanne, toiveeni, tarpeeni ja voimavarat sekä sairaanhoitaja antaisi minulle jatkossa ammatillista tukea ja kannustusta.Neuvoja ja tsemppausta.
Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa on mietittävä mm. omat tarpeet ja tavoitteet, jotka käydään hoitajan kanssa vielä yhdessä läpi ja tehdään ns. hoito/jatko-suunnitelma. Minun on siis halutessani mahdollisuus käydä terveyskeskuksessa jatkossa seurannassa. Tapaamiskerroilla tarkistetaan paino, jutellaan, ym. Tuki tulisi tällöin ulkopuolelta ja se motivoisi tsemppaamaan.
Juuri jotain tämäntapaista olen ollut vailla! Ehdottomasti ilman miettimistä päätin lähteä tähän hoito-ohjelmaan mukaan. Minun päätettävissäni on sitten se, että kuinka pitkään haluan hoitosuhteen jatkuvan, kuinka kauan haluan käydä sairaanhoitajan vastaanotolla.
Sain kotiin täytettäväksi kyselyn, jossa kysytään mm. tämänhetkisestä terveydentilasta, miten haluaisin sen muuttuvan, miten muutokset voisi toteuttaa, mitä terveydentilassani on hyvää ja mitkä ovat omat toiveet ja tavoitteet. Lisäksi täytettäväkseni annettiin BDI-kysely, jonka tarkoituksena on selvittää mielentilani. (Hih, tarkistin netistä kun en aijemmin tiennyt mikä se sellainen kysely on.) Kysymyksien perustella toki ajattelin, että asia viittaa johonkin tuonlaiseen. Testi löytyy täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran parin viikon päähän (pe 16.9.2011). Siihen mennessä on mietittävä omat tarpeet ja tavoitteet. Ajattelin myös, että jälleen on hyvä etappi ja määränpää saada kiloka karisemaan. Hih! Huomatkaa innostumiseni!
Pyysin myös saada käydä puntarissa, koska lääkärillä käymisestä oli ehtinyt kulumaan jo sen kolmisen viikkoa. Kerroin, että olin pyrkinyt siihen, että tähän aamuun mennessä painoa olisi karissut edes hitusen. Kaikesta roskaruoasta ja epäsäännöllisestä syömisestä huolimatta, sain yllättyä aamulla positiivisesti. Nimittäin painoni oli tullut alaspäin jopa 1,6kg! Wou!
Voin todella sanoa, että ei ole ollut yhtään sellainen tunne, että olisi painoa lähtenyt, niin kovin on ollut koko ajan ähkyinen ja tuskainen olo. Tosin viime viikonlopun säikähdyksestä johtuen, olemme avokkini kanssa todella jättäneet herkuttelut ja rasvaisen roskaruoka. Tällä viikolla olemme kokkailleet keittojaa ja ruokaisia salaatteja. Nams! Avokkini jopa päätti lopettaa tupakanpolton ja hän on pysynyt päätöksessään. Nostan kyllä hänelle hattua!
Sairaanhoitaja "markkinoi" ja kertoi minulle mahdollisuuksistani jatkoa ajatellen. Hän kertoi, että mikäli haluan, voimme luoda minulle ns. hoitosuhteen. Hoitosihde tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisellä tapaamiskerralla käytäisiin läpi vielä yksityiskohtaisemmin minun tilanne, toiveeni, tarpeeni ja voimavarat sekä sairaanhoitaja antaisi minulle jatkossa ammatillista tukea ja kannustusta.Neuvoja ja tsemppausta.
Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa on mietittävä mm. omat tarpeet ja tavoitteet, jotka käydään hoitajan kanssa vielä yhdessä läpi ja tehdään ns. hoito/jatko-suunnitelma. Minun on siis halutessani mahdollisuus käydä terveyskeskuksessa jatkossa seurannassa. Tapaamiskerroilla tarkistetaan paino, jutellaan, ym. Tuki tulisi tällöin ulkopuolelta ja se motivoisi tsemppaamaan.
Juuri jotain tämäntapaista olen ollut vailla! Ehdottomasti ilman miettimistä päätin lähteä tähän hoito-ohjelmaan mukaan. Minun päätettävissäni on sitten se, että kuinka pitkään haluan hoitosuhteen jatkuvan, kuinka kauan haluan käydä sairaanhoitajan vastaanotolla.
Sain kotiin täytettäväksi kyselyn, jossa kysytään mm. tämänhetkisestä terveydentilasta, miten haluaisin sen muuttuvan, miten muutokset voisi toteuttaa, mitä terveydentilassani on hyvää ja mitkä ovat omat toiveet ja tavoitteet. Lisäksi täytettäväkseni annettiin BDI-kysely, jonka tarkoituksena on selvittää mielentilani. (Hih, tarkistin netistä kun en aijemmin tiennyt mikä se sellainen kysely on.) Kysymyksien perustella toki ajattelin, että asia viittaa johonkin tuonlaiseen. Testi löytyy täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran parin viikon päähän (pe 16.9.2011). Siihen mennessä on mietittävä omat tarpeet ja tavoitteet. Ajattelin myös, että jälleen on hyvä etappi ja määränpää saada kiloka karisemaan. Hih! Huomatkaa innostumiseni!
Pyysin myös saada käydä puntarissa, koska lääkärillä käymisestä oli ehtinyt kulumaan jo sen kolmisen viikkoa. Kerroin, että olin pyrkinyt siihen, että tähän aamuun mennessä painoa olisi karissut edes hitusen. Kaikesta roskaruoasta ja epäsäännöllisestä syömisestä huolimatta, sain yllättyä aamulla positiivisesti. Nimittäin painoni oli tullut alaspäin jopa 1,6kg! Wou!
Voin todella sanoa, että ei ole ollut yhtään sellainen tunne, että olisi painoa lähtenyt, niin kovin on ollut koko ajan ähkyinen ja tuskainen olo. Tosin viime viikonlopun säikähdyksestä johtuen, olemme avokkini kanssa todella jättäneet herkuttelut ja rasvaisen roskaruoka. Tällä viikolla olemme kokkailleet keittojaa ja ruokaisia salaatteja. Nams! Avokkini jopa päätti lopettaa tupakanpolton ja hän on pysynyt päätöksessään. Nostan kyllä hänelle hattua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)