Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 1

Sain viime kuun alussa ajan sairaanhoitajalle. Aika oli tänään aamusta. Alku "kankeuden" jälkeen jutustelu alkoi käydä luontevasti ja mulla jäi käynnistä hyvä fiilis. Kävimme läpi mm. ruokailutottumuksiani ym. Sairaanhoitaja antoi vinkkejä ja minä kyselin sitä mukaan, kun sattui juolahtamaan jotain kysyttävää mieleeni. Puhuimme myös ruoka-aineallergioistani, vitamiineista ja perhetaustastani.

Sairaanhoitaja "markkinoi" ja kertoi minulle mahdollisuuksistani jatkoa ajatellen. Hän kertoi, että mikäli haluan, voimme luoda minulle ns. hoitosuhteen. Hoitosihde tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisellä tapaamiskerralla käytäisiin läpi vielä yksityiskohtaisemmin minun tilanne, toiveeni, tarpeeni ja voimavarat sekä sairaanhoitaja antaisi minulle jatkossa ammatillista tukea ja kannustusta.Neuvoja ja tsemppausta.

Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa on mietittävä mm. omat tarpeet ja tavoitteet, jotka käydään hoitajan kanssa vielä yhdessä läpi ja tehdään ns. hoito/jatko-suunnitelma. Minun on siis halutessani mahdollisuus käydä terveyskeskuksessa jatkossa seurannassa. Tapaamiskerroilla tarkistetaan paino, jutellaan, ym. Tuki tulisi tällöin ulkopuolelta ja se motivoisi tsemppaamaan.

Juuri jotain tämäntapaista olen ollut vailla! Ehdottomasti ilman miettimistä päätin lähteä tähän hoito-ohjelmaan mukaan. Minun päätettävissäni on sitten se, että kuinka pitkään haluan hoitosuhteen jatkuvan, kuinka kauan haluan käydä sairaanhoitajan vastaanotolla.

Sain kotiin täytettäväksi kyselyn, jossa kysytään mm. tämänhetkisestä terveydentilasta, miten haluaisin sen muuttuvan, miten muutokset voisi toteuttaa, mitä terveydentilassani on hyvää ja mitkä ovat omat toiveet ja tavoitteet. Lisäksi täytettäväkseni annettiin BDI-kysely, jonka tarkoituksena on selvittää mielentilani. (Hih, tarkistin netistä kun en aijemmin tiennyt mikä se sellainen kysely on.) Kysymyksien perustella toki ajattelin, että asia viittaa johonkin tuonlaiseen. Testi löytyy täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html

Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran parin viikon päähän (pe 16.9.2011). Siihen mennessä on mietittävä omat tarpeet ja tavoitteet. Ajattelin myös, että jälleen on hyvä etappi ja määränpää saada kiloka karisemaan. Hih! Huomatkaa innostumiseni!

Pyysin myös saada käydä puntarissa, koska lääkärillä käymisestä oli ehtinyt kulumaan jo sen kolmisen viikkoa. Kerroin, että olin pyrkinyt siihen, että tähän aamuun mennessä painoa olisi karissut edes hitusen. Kaikesta roskaruoasta ja epäsäännöllisestä syömisestä huolimatta, sain yllättyä aamulla positiivisesti. Nimittäin painoni oli tullut alaspäin jopa 1,6kg! Wou!

Voin todella sanoa, että ei ole ollut yhtään sellainen tunne, että olisi painoa lähtenyt, niin kovin on ollut koko ajan ähkyinen ja tuskainen olo. Tosin viime viikonlopun säikähdyksestä johtuen, olemme avokkini kanssa todella jättäneet herkuttelut ja rasvaisen roskaruoka. Tällä viikolla olemme kokkailleet keittojaa ja ruokaisia salaatteja. Nams! Avokkini jopa päätti lopettaa tupakanpolton ja hän on pysynyt päätöksessään. Nostan kyllä hänelle hattua!