lauantai 29. lokakuuta 2011

Happy day

Olen onnellinen siitä, että sain nukkua aamulla niin pitkään kuin vain unta riitti. Ja todettakoon, että riittihän sitä! Kömmin vasta puolikolmen aikaa aamuyöstä sänkyyn. Tuli katseltua eilinen ilta telkkua ja tein sitten myöhemmin illalla vielä sen "virheen", että avasin tietokoneen. Toisaaltaan, ihan sama sillä onhan nyt viikonloppu. Hih!

Olen myös ollut tänään erityisen onnellinen siitä, että ulkona oli kaunis ja aurinkoinen, jokseenkin tuulinen, mutta kuitenkin mielettömän kaunis syyspäivä.

Olen onnellinen siitä, että sain itseni tänään liikkeelle, vaikka aamulla vielä ajattelin, etten liikahda tänään kotoa mihinkään. Onnekseni päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lähdin pyöräilemään ja poikkesin toisella puolella keskustaa sijaitsevalla kirpputorilla. Jotain pientä myös löytyi kotiinvietäväksi. :)

Nautin tänään auringosta, raikkaasta säästä ja siitä että ylipäätään sain itseni ulos, enkä jumittunut sisälle.


http://weheartit.com/

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Mutkan kautta kotiin

Alustavasti oli suunnitelmissa, että olisin tänään lähtenyt kaverin kanssa yhdessä lenkille, mutta kaverille tuli este.

Päätin työpaikalta lähtiessäni tänään, että mikäli aijon saada itseni yksin liikkumaan, on se tehtävä heti työpäivän jälkeen. Päätinkin, että pyöräilen pidemmän reitin kautta kotiin ja niinhän minä teinkin. :) Matkalla poikkesin erään kirppiksen kautta ja vaikka mitään ostettavaa ei löytynyt, oli mukava vain hengailla ja katsella tavarapaljoutta.

Vaikka tänään oli harmaa päivä, silti ilmassa oli mukavan raikas syysää. Vaatteita olisi ehkä saanut olla pikkuisen enemmän, mutta kyllä mä nyt just ja just tarkenin. Villasukat olen jo aika päiviä sitten ottanut käyttöön, mutta kohta on alettava pukeutumaan myös niihin sukkiksiin. Alkaa pelkät farkut tuntumaan liian ohkasilta.

http://weheartit.com/

maanantai 24. lokakuuta 2011

Herkuttelua

Viikonloppuna tuli herkuteltua ehkä vähän liiaksikin. Perjantaina tuli istuttua iltaa vieraiden kanssa ja siinä tuli popsittua irtokarkkia ja juotua kuivaa omppusiideriä. Lauantai meni paremmin. Kävin äidin kanssa kahvilassa salaatilla.

Olen aina miettinyt, että mitäköhän fetajuustoa kahvilassa käytetään kun se on mielestäni paljon parempaa kuin kaupasta ostamani fetakuutiot? Ne ovat jotenkin paljon maukkaimpia ja täyteliäisempiä. Hhhmm. Yleensä itse ostan ihan perinteistä Arlan Apetit fetakuutioita, (classic.) Kevyet vaihtoehdot eivät ole minun makuun, tosin Arlan Apetinan valkosipuli- persilija- kuutiot maistuivat ja toivat mukavaa vaihtelua salaattiin ja ne nimenomaa olivat 3% fetaa. Oletteko te fetajuuston tai muiden juustojen ystäviä?

Eilen sitten vielä tuli vedettyä lähes levyllinen riisisuklaata leffateatterissa ja kyytipoikana mulla oli mukana sokeroimaton keltainen jaffa. Kääks! O_o Kävin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tulleen kotimaisen elokuvan Kotirauhan, joka oli ihan katsottava, mutta siihen se sitten jäikin. Ei isommin kolahtanut. Kaikinpuolin kuitenkin oli mukava käydä elokuvissa pitkästä aikaa!

Annoin itselleni luvan herkutella, mutta kieltämättä homma meni överiksi. Eilisen riisisuklaan olisin voinut jättää ostamtta. Tänä iltana lähden kyllä korjaamaan tilannetta. Sen verran turvottaa ja peräpää pörrää, että ulos tästä on lähdettävä, mars mars. Nakitin äidin jo lenkkiseuraksi. :) Ei tule niin herkästi peruttua lähtöä kun on sopinut asiasta jo jonkun kanssa. :) Tällä hetkellä ulkona paistaa kaunis syysaurinko, toivottavati se paistaa vielä illallakin.

Yök!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 3

Mulle oli tälle aamulle varattuna aika sairaanhoitajalle.

Pyöräilin terveyskeskukseen ja odottelin siinä odotustilassa sairaanhoitajaa. Tutunnäköistä hoitajaa ei näkynyt missään. Lääkäreitä ja hoitajia kyllä meni ristiin ja rasiin, ja siivojakin teki työtään käytävällä, mutta omahoitajaa ei näkynyt missään. Odottelin vartin yliajalla, jonka jälkeen lähdin tiedustelemaan, mikä on tilanne. Onko mulla ylipäätään mitään aikaa?

Samalla hetkellä, vieras hoitaja kutsuu minua nimellä vastaanotolleen. Käsitin, että asioitani tämän hoitojaksonajan hoitaa aina se ja sama, sairaanhoitaja. Turha luulla nykypäivänä, että lääkärit ja muu hoitohenkilökunta pysyisi samana.

Alkukeskustelu tuntui hieman hankalalta. Tuntui, että kaikki täytyy jälleen alkaa alusta. Hoitaja luki koneelta mun tietoja ja kyseli voinnin laitaa. Kerroin, että yleisvointi on ollut ihan hyvin ja että painokin on alkanut tippumaan. Hitaasti, mutta varmasti. Hitaamminen syntyy todennäköisemmin pysyvämpiä lopputuloksia kuin jos yrittäisi tiputtaa painoa paljon pienessä ajassa.

Keskustelun edetessä, mulle tuli kamalan hyvä tunne. Tuntui, että tämän päiväinen sairaanhoitaja oli paljon sosiaalisempi kuin sen ns. omahoitaja. Tuntui mukavalta keskustella tämän "uuden" kanssa. Ei siis huono asia, että hoitaja vaihtui. (Se on sitten asia erikseen, että kuinka monta kertaa saan käydä tämän tämänpäiväisen hoitajan luona.) Sovittiin kyllä tänään, että tapaamme myös ensi kerralla. Varasimme ajan tuonne marraskuun puoleenväliin. Välitavoite on edelleen se, että marraskuun alkuun mennessä saisin puntarin näyttämään alle 70,0 kg. Hoitaja sanoi sen olevan ihan realistinen tavoite.

Keskustelimme liikunnan tärkeydestä ja keinoista, joita voisin ottaa käyttöön sen lisäksi, että pyrin nyt ja jatkossakin pyöräilemään ja kävelemään. Kerroin, etten ole kovinkaan halukas, esim. lähtemään ohjattuihin ryhmiin tai kuntosalille rehkimään, en ainakaan tässä vaiheessa. Monet kuntosalit ovat julmetun kalliita ja niihin on usein ostettava jonkinlainen kausikortti. En koe kovinkaan viisaaksi ostaa kallista korttia, jos sitten juttu ei tunnukaan mielekkäältä. Voihan se olla, että jossain vaiheessa asiaa mietin uudelleen. Ei ole oikein ketään kaveriakaan kenen kanssa voisin lähteä kokeilemaan juttuja.

Hoitaja antoi hyviä ja edullisia vinkkejä, joita voin tehdä ja kokeilla ihan kotona. Ylös ja kyykkyyn- liike on kuulemma todella tehokas, sekä jumppapallon päällä istuminen. Käsipainojen hankinnastakin oli puhetta ja ellei halua ostaa painoja, voi esim. puolentoistalitran limupullon täyttää esim. vedellä.

Olen ymmärtänyt, että jumppapallon päällä tulisi tehdä erilaisia liikkeitä, mutta se jo että istuu pallon päällä, on tehokasta liikuntaa. Siinä kun istuskelee, joutuu koko ajan tasapainottelemaan ja silloin on moni lihas töissä. Onko teillä muilla kokemuksia jumppapallosta? Onko teillä antaa muita hyvä vinkkejä ja neuvoja? Kiinnostaisi tietää, että minkälaisia kunto-ohjelmia muilla on.

Paino oli aamulla 73,7kg vaatteet päällä ja vyötärö 106,00 cm. (Olen aijemmin mitannut vyötärön väärästä kohtaa.) Oikea mittauskohta on pari sormenmittaa navan yläpuolelta. Minä olen mitannut aina navankohdalta.

torstai 13. lokakuuta 2011

Nesteet liikkeelle

Olen tietoisesti parin viime päivän aikana syönyt kevyesti. Töissä on ollut eväänä pari leipää, jotka olen evästänyt Lämminkupin kera ja kotona olen syönyt erilaisia keittoja, ja nuudelia.

Olen myös yrittänyt muistaa juoda enemmän vettä, jota mulla on töissäkin työpöydällä kokoajan puolenlitran pullossa. Jos en pitäisi vesilasia tai pulloa nenän edessä, en muistaisi juoda. Pidän myös enemmän veden juomisesta puolenlitranpullosta kuin esimerkiksi vesilasista, saati sitten kahvimukista.

Paino ei varsinaisesti ole tippunut, ennemminkin nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Tänä aamuna puntari näytti 73,1kg, kun se vielä tiistai aamuna keikkui lukemissa 74,2kg. En muista koska puntari olisi näyttänyt tuon alle 74,0kg. Hyvältä tuntuu tällä hetkellä. :)

Lueskelin eilen jostain, että vihreä tee olisi oivallinen apu laihduttajille. Kyllähän sen jo ennestäänkin olen tiedostanut, minä vain en ole koskaan ollut erityisesti teen ystävä. Syksyisin tulee jonkinverran juotua, mutta todella ministi kuitenkin. Kesällä toki juon jääteetä.

Olisiko kenelläkään suositella minulle, jotain hyvää vihreää teetä? Makuasiat toki ovat hyvin henkilökohtaisia, toiset pitävät toisesta ja toiset toisesta, mutta kertokaan mitä teetä te nautitte näinä viileinä syysiltoina, mikä on lemppari teenne? Mistä sitä tietää, vaikka esille tupsahtaisi minulle aivan uusia makuja?

   http://weheartit.com/
Pst. Ihanan väristä kynsilakkaa! <3

tiistai 11. lokakuuta 2011

Vaikeita päiviä

Mulla on ollut todella vaikeaa tämän projektini kanssa viimeiset pari viikkoa. Paino keikkuu koko ajan 75,0kg molemmilla puolilla. Tänä aamuna se näytti 74,2kg.

Perjantaina olen menossa sairaanhoitajan juttusille ja ensi kuun alkuun asetettiin tavoitteeksi se, että paino olisi tuolloin sen alle 70,0 kg. Millä ihmeellä mä saan tuon 4-5 kg pois?

Olen pyrkinyt käymään kerran, pari viikossa ulkoilemassa ja kun olen lähtenyt liikkeelle, olen tehnyt vähän reilumman lenkin kuin vain sen minimin noin puolisentunia, josta on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Olen herkutellut vähemmän, olen syönyt kunnon lihaa ja olen lisännyt annoksiin kasviksia. Alkoholiakin on tullut otettua vähemmän. Nyt olen taas tykästynyt nauttimaan lasin, pari punkkua. Se on tämä syksy, kun tekee mieli punkkua. Kesällä meni alas paremminkin kuiva omppusiideri.

Sairaanhoitajan antamien ohjeiden mukaisesti, olen myös yrittänyt syödä joka aamu aamupalan. Ennen vedin nassuun vain kupposen kahvia. Olen pyrkinyt myös syömään pienempiä annoksia, useamman kerran päivässä.

Pieniä juttuja olen pyrkinyt hiljalleen muuttamaan, mutta silti tuntuu ettei mitään muutoksia ole kehossa tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että olo on edelleen nuutunut, eikä paino ei ala tippumaan. En ole sillein energinen, miten olisin kuvitellut olevani. Useamman viikon tässä kuitenkin olen jo yrittänyt kaikenlaista. Pieniä retkahduksia on toki tapahtunut, mutta mihinkään isompaan en ole sortunut. Sipsit, pizzat, kebabit ym. roskaruokaan en ole koskenut moneen viikkoon. Ei ole kertakaikkiaan tehnyt edes mieli.  En tosin laske pieniä herkkupaloja retkahtamiseksi, sillä kyllä niitä herkkujakin saa välillä nauttia ja pitääkin nauttia, mutta pitää muistaa samalla, ettei herkuttelu riistäydy käsistä.

Antakaa nyt ihmeessä vinkkejä miten saisin painon laskemaan, miten voisin päästä edes lähelle tavoitetta ensi kuun alkuun mennessä? Tiedän ettei paniikki auta mitään, pikkuhiljaa kerrallaan, mutta nyt tuntuu vain, että kaikki on ihan pysähdyksissä.