V****! On tullut vedettyä kaiken kiireen ja ihme himojen keskellä sellaista roskaa taas kurkusta alas, että heikompia hirvittää! Avokki voi tosi huonosti eilen illalla. Närästi, oksetti kunnes lopulta oksensi. Otti kai vähän rinnastakin. Nukuttiin tosi huonosti molemmat viime yön.
Tänä aamuna avokki soitti itselleen aikaa lääkäriin. Uskon, että hän oli eilen illalla paljon kivuliaampi, mitä antoi ymmärtää. Miehet kun eivät ihan helpolla ole tilaamassa lääkäriltä aikaa! Puntaroitiin yhdessä aamulla, että varaako hän ajan vaiko ei. Sanoin, että jos vähääkään tuntuu siltä, että pitäisi varata, niin tottakai sitten varaa.
Jos ja toivottavasti mitään erikoista ei ilmene, uskon edelleen että se hänen huonovointisuutensa johtui eilen illalla tupakoimisesta, oluesta ja rasvaisesta ruoasta, jota hän veti eilisen illan itseensä. Siihen päälle sitten kaikenmaailman ajatukset ja tietenkin huolestuminen.
Tänä aamuna lähti loput sipisit roskikseen. Työpäivän jälkeen pitää kyllä istua alas ja jutella vakavasti tästä meitä molempia koskettavasta elämäntavastamme, tilanteestamme.
Vielä olisi tehtävissä ennen kuin se ambulanssi, apu on kohdallemme oikeasti tilattava. Sitä päivää emme halua nähdä, kokea.
Viikko alkoi sekavissa ja vähän huolesttavissakin mietteissä. Perjantaina mulla on aika sinne sairaanhoitajalle. En muista koska olisin odottanut näin innoissani aikaa valkotakin luokse. En tiedä mitä siltä käynniltä odotan, mutta jotain konkreettistä ja suoraan sanomista. Jonkinlaisen herättämisen tahtoisin itsessäni tapahtuvan, tosin eilinen oli kyllä jo sellainen.
Miksi ihminen tekee itselleen näin? Miksi ei olisi yhtä helppoa kieltäytyä kaikesta hyvästä kuin niistä, joista ei pidä, joita inhoaa? Miksi pitää tunkea sisäänsä kaikkea moskaa, koska siitä ei saa kuin huonon olon ja pallomahan. Miksei aikaisemmista kerroista opi mitään? Miksimiksimiksi??
maanantai 29. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
Ulkonäköpaineita
Pyörähdin viikonloppuna eräissä kotibileissä ja kuulin kun muutamat nuoret naiset keskustelivat liikunnasta ja laihduttamisesta. "Pitäisi saada vielä viitisenkiloa pois, tahoisin päästä niihin lukemiin takaisin mitä painoin kun olin opiskeluvuosina vaihto-oppilaana ulkomailla, jne." Kyseiset henkilöt olivat oikesti niitä hoikkia ja tosi freesin näköisiä. Harrastivat käsittääkseni aktiivisesti liikuntaa ja pitivät huolen ulkonäöstään. Siltikään he eivät olleet selvästikään tyytyväisiä itseensä vaikka niillä on varmasti monien mielestä sellaiset "unelmavartalot" ja jos vielä laihduttaisivat, eivät pian näyttäsivätkään enää niin terveennäköisiltä ja niistä lähtis ne naiselliset muodot.
Taisivat siinä vertailla myös puntarissa käynnillä, että kuka painaa minkäkin verran, montako kiloa on tullut takaisin tai paljonko on lähtenyt.
Mulla on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että nykyään kiinnitetään ihan jumalattoman paljon huomiota siihen, että jos joku on laihtunut tai lihonnut ja siitä huomautellaan, tullaan kysymään ihan suoraan ja heitellään kommenttia jos jonkinmoista. Olen tämmöisiin tilanteisiin sattunut mm. sellaisissa tilanteissa, että ihmiset näkevät toisensa pitkän tai lyhyen ajan päästä, ja tämä paino- asia otetaan herkästi esille vaikka välttämättä asianomainen ei olisi itse ottanut asiaa millään keskusteluun. Hmm.
Toisaaltaan kummaksuin ja ajattelin, että "hohhoijaa", mistäköhän kohtaa noidenkin pitäisi vielä muka laihduttaa? Minähän se tässä olen, jonka pitäiti saada oikeasti jotain näkyvää aikaiseksi? Mutta, samalla tajusin, että ei se ole todellakaan pelkästään meidän ylipainoisien ihmisien ongelma, että miltä näytämme ja onko itsensä ja oman kehonsa kanssa sujut. Näiden ihan samojen paino, ulkonäkö- ja "mitä muut ajattelevat" ajatukset ja mietteet ovat läsnä meidän elämässä, riippumatta siitä, minkä kokoisia ja näköisiä olemme.
Tämä vahvisti jälleen sitä mallia, että en laihduta sen vuoksi, että tavoittelisin tässä jonkintason "ihanne vartaloa", vaan sen vuoksi, että mun olisi parempi olla, jaksaisin paremmin, olisin energisempi. Saisin itselleni sen terveellisemmän mallin ja tavan elää.
Taisivat siinä vertailla myös puntarissa käynnillä, että kuka painaa minkäkin verran, montako kiloa on tullut takaisin tai paljonko on lähtenyt.
Mulla on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että nykyään kiinnitetään ihan jumalattoman paljon huomiota siihen, että jos joku on laihtunut tai lihonnut ja siitä huomautellaan, tullaan kysymään ihan suoraan ja heitellään kommenttia jos jonkinmoista. Olen tämmöisiin tilanteisiin sattunut mm. sellaisissa tilanteissa, että ihmiset näkevät toisensa pitkän tai lyhyen ajan päästä, ja tämä paino- asia otetaan herkästi esille vaikka välttämättä asianomainen ei olisi itse ottanut asiaa millään keskusteluun. Hmm.
Toisaaltaan kummaksuin ja ajattelin, että "hohhoijaa", mistäköhän kohtaa noidenkin pitäisi vielä muka laihduttaa? Minähän se tässä olen, jonka pitäiti saada oikeasti jotain näkyvää aikaiseksi? Mutta, samalla tajusin, että ei se ole todellakaan pelkästään meidän ylipainoisien ihmisien ongelma, että miltä näytämme ja onko itsensä ja oman kehonsa kanssa sujut. Näiden ihan samojen paino, ulkonäkö- ja "mitä muut ajattelevat" ajatukset ja mietteet ovat läsnä meidän elämässä, riippumatta siitä, minkä kokoisia ja näköisiä olemme.
Tämä vahvisti jälleen sitä mallia, että en laihduta sen vuoksi, että tavoittelisin tässä jonkintason "ihanne vartaloa", vaan sen vuoksi, että mun olisi parempi olla, jaksaisin paremmin, olisin energisempi. Saisin itselleni sen terveellisemmän mallin ja tavan elää.
 |
| http://weheartit.com/ |
lauantai 20. elokuuta 2011
Vyötärömitta
Mittasin aamusella piruuttani vyötäröni ja ilokseni se näytti olevan kaventunut yhden sentin. Jaiks! :) Ei ehkä iso juttu muille, mutta minulle kyllä. Kaikki tulokset, jotka vähänkin lähtevät siihen parempaan suuntaan, otan riemuiten vastaan!
Puntarissa en pysty käymään, sillä siitä on loppunut patteri ja uutta en ole muistanut ostaa. Ajattelin tosin, että kävisinkin vasta ensi kuun alussa sairaanhoitajanluona sitten puntarissa.
Mulla on siis aika sairaanhoitajalle ensi kuun 2. päivä. Menen juttelemaan ja hakemaan tukea. En ole koskaan aikaisemmin käynyt ja olisi kiva kuulla, että onko joku muu (teistä lukijoista) käynyt ja jos, onko ollut apua? Ymmärsin, että sairaanhoitaja tulee kysymään mm. ruokailutottumuksistani ja teemme yhdessä jonkinmoisen suunnitelman, miten tästä eteenpäin. Ja tietysti alan jatkossa käymään siellä "seurannassa"? Tai en minä tiedä, mutta niin olen mielessäni ajatellut.
Puntarissa en pysty käymään, sillä siitä on loppunut patteri ja uutta en ole muistanut ostaa. Ajattelin tosin, että kävisinkin vasta ensi kuun alussa sairaanhoitajanluona sitten puntarissa.
Mulla on siis aika sairaanhoitajalle ensi kuun 2. päivä. Menen juttelemaan ja hakemaan tukea. En ole koskaan aikaisemmin käynyt ja olisi kiva kuulla, että onko joku muu (teistä lukijoista) käynyt ja jos, onko ollut apua? Ymmärsin, että sairaanhoitaja tulee kysymään mm. ruokailutottumuksistani ja teemme yhdessä jonkinmoisen suunnitelman, miten tästä eteenpäin. Ja tietysti alan jatkossa käymään siellä "seurannassa"? Tai en minä tiedä, mutta niin olen mielessäni ajatellut.
 |
| http://weheartit.com/ |
perjantai 19. elokuuta 2011
Pukukopit eivä ole mun ystäviä
En tiedä ihan äkkiseltään mitään yhtä karmivaa paikkaa, kuin kauppojen pukukopit loisteputkineen ja suurine peileineen. Yök!
Toissapäivänä metsästin työpaikan juhliin mustien housujen kaveriksi yläosaa. Että pisti vihaksi kun mikään ei tuntunut istuvan päälle ja pukukopissa katselin itseäni.. Mä olen siis niin.. Ääähs. O_o Päädyin sitten lopulta epämukavaan kauluspaitaan, koska jotain oli löydyttävä ja kiireesti. Laitoin sen kauluspaidan mustan neuleisen slipoverin päälle. Kai se jotenkuten toimi? Välttelin tosin peilejä eilisessä juhlatilaisuudessa. Vähän oli sellainen tarjoilija- fiilis.
Tänään olisi mentävä metsästämään jotain neuletta, jotain vähän jos sykyistä ja samalla jotain sellaista, mitä voisin laittaa päälle huomisiin kemuihin. Minut on kutsutta ystävän synttäreille. Arvata taas saa, että iskeekö kriisi vaatepolitiikan suhteen. Mur!
Mä haluan pukuea ylleni sellaisia vaatteita mistä oikeasti pidän, en sellaisia joihin nyt satun mahtumaan.
Taistelu vatsamakkaroiden kanssa jatkukoon!
Toissapäivänä metsästin työpaikan juhliin mustien housujen kaveriksi yläosaa. Että pisti vihaksi kun mikään ei tuntunut istuvan päälle ja pukukopissa katselin itseäni.. Mä olen siis niin.. Ääähs. O_o Päädyin sitten lopulta epämukavaan kauluspaitaan, koska jotain oli löydyttävä ja kiireesti. Laitoin sen kauluspaidan mustan neuleisen slipoverin päälle. Kai se jotenkuten toimi? Välttelin tosin peilejä eilisessä juhlatilaisuudessa. Vähän oli sellainen tarjoilija- fiilis.
Tänään olisi mentävä metsästämään jotain neuletta, jotain vähän jos sykyistä ja samalla jotain sellaista, mitä voisin laittaa päälle huomisiin kemuihin. Minut on kutsutta ystävän synttäreille. Arvata taas saa, että iskeekö kriisi vaatepolitiikan suhteen. Mur!
Mä haluan pukuea ylleni sellaisia vaatteita mistä oikeasti pidän, en sellaisia joihin nyt satun mahtumaan.
Taistelu vatsamakkaroiden kanssa jatkukoon!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Lounaalla
Aah! Päätettiin työkaverin kanssa poiketa lounaalla. Pistettiin pulju hetkeksi kiinni ja päätettiin ruokailla firman piikkiin lounasravintolassa. :) Oltiin niin ansaittu se lounas! *hih*
Ihan oikeasti en muista koska olisin viimeksi syönyt oikean ruokamallin mukaisesti. Latelin lautaselle reilusti perinteistä vihersalaattia, kyytipojaksi jotain kinkkusalaattia, pari perunaa ja yhden ison nakin. Ruokajuomaksi valitsin lasin kotikaljaa ja vettä. Jälkkäriksi mustikkarahkaa, joka oli taivaallisen hyvää! *nams* :)
Nyt on just sellainen olo, sellainen mikä pitää ollakin ruokailun jälkeen. Tulin täyteen, mutta en ähkyyn. Ei iskenyt se kaamea väsymys, mikä muhun iskee yleensä kun olen syönyt. Olen pirteänä tällä hetkellä työpaikalla. :)
Tekisi kyllä niin hyvää, että olisi mahdollisuus käydä lounaalla useamminkin. Meillä on vain se tilanne, että joudutaan laittamaan toimisto kiinni aina jos yhtäaikaisesti lähdetään syömään. Mulla on yleensä aina omat eväät töissä mukana. Myönnettäköön, että syön töissä kyllä aika yksipuolisesti, mutta suhteellisen kevyesti.
Tajusin muuten, että olin "lukenut" kiloklubin kaloritaulukkoa väärin. Mulla onkin mennyt monena päivänä varsin hyvin vaikka kaameeta roskaa olenkin itseeni ahtanut. Suositeltu kalorimäärä ei ole mennyt kuin muutamana päivänä yli suositellun rajan.
Ihan oikeasti en muista koska olisin viimeksi syönyt oikean ruokamallin mukaisesti. Latelin lautaselle reilusti perinteistä vihersalaattia, kyytipojaksi jotain kinkkusalaattia, pari perunaa ja yhden ison nakin. Ruokajuomaksi valitsin lasin kotikaljaa ja vettä. Jälkkäriksi mustikkarahkaa, joka oli taivaallisen hyvää! *nams* :)
Nyt on just sellainen olo, sellainen mikä pitää ollakin ruokailun jälkeen. Tulin täyteen, mutta en ähkyyn. Ei iskenyt se kaamea väsymys, mikä muhun iskee yleensä kun olen syönyt. Olen pirteänä tällä hetkellä työpaikalla. :)
Tekisi kyllä niin hyvää, että olisi mahdollisuus käydä lounaalla useamminkin. Meillä on vain se tilanne, että joudutaan laittamaan toimisto kiinni aina jos yhtäaikaisesti lähdetään syömään. Mulla on yleensä aina omat eväät töissä mukana. Myönnettäköön, että syön töissä kyllä aika yksipuolisesti, mutta suhteellisen kevyesti.
Tajusin muuten, että olin "lukenut" kiloklubin kaloritaulukkoa väärin. Mulla onkin mennyt monena päivänä varsin hyvin vaikka kaameeta roskaa olenkin itseeni ahtanut. Suositeltu kalorimäärä ei ole mennyt kuin muutamana päivänä yli suositellun rajan.
maanantai 15. elokuuta 2011
Kaikki on kiinni minusta itsestäni
 |
| http://weheartit.com/ |
Pst. Viikko sitten alkaneen elämäntaparemontin jälkeen, tänään on ensimmäinen päivä jolloin suositeltu kalorimäärä ei ylity! Wou! Kai se on sitä, kun on tullut vedettyä semmoista roskaa naamaan viime päivien ajan, ettei muhun kerrassaan uppoa tällä hetkellä enempää. Ja hyvä niin! (Tälläkin hetkellä vatsa pullottaa kuin ilmapallo.) Merkkipäivän kunniaksi päädyin sitten kaupassa ostamaan vastapaistettuja riisipiirakoita, pippurilla maustettua sulatejuustoa ja Kanapee- "keksejä".
Uusi viikko
Viime viikko meni niin pahasti pyllylleen, ettei mitään rajaa! Uusikin viikko on lähtenyt vähän takkuisasti liikkeelle. (On tullut syötyä epäterveellisesti ja viikonloppuna tuli otettua parit siideritkin!)
Tänään annan vielä itselleni kuitenkin luvan herkutella, merkkipäivän vuoksi. Lupasin keittää kahvit tänään kahvivieraalle, joten kai sitä jotain täytyy käydä kaupasta ostamassa. Ärsyttää vain, että kaikki pakkaukset ovat niin jumalattoman isoja! Ja kaappiin en osta nyt mitään edes senkään uhalla, että joku joskus saattaisi tulla kylään. (Nykyään tosin kukaan ei enää käy yllätysvierailulla, ei ainakaan meillä.) Meidän kaapissa kun herkut eivät kauaa ehdi kuitenkaan vanhentumaan. Tunnen itseni niin hyvin, että itse ne kuitenkin pistelisin poskeen ja olisivat sielä pelkästään kiusana. Ehkä ostan leivokset irtomyynnistä?
Tänään annan vielä itselleni kuitenkin luvan herkutella, merkkipäivän vuoksi. Lupasin keittää kahvit tänään kahvivieraalle, joten kai sitä jotain täytyy käydä kaupasta ostamassa. Ärsyttää vain, että kaikki pakkaukset ovat niin jumalattoman isoja! Ja kaappiin en osta nyt mitään edes senkään uhalla, että joku joskus saattaisi tulla kylään. (Nykyään tosin kukaan ei enää käy yllätysvierailulla, ei ainakaan meillä.) Meidän kaapissa kun herkut eivät kauaa ehdi kuitenkaan vanhentumaan. Tunnen itseni niin hyvin, että itse ne kuitenkin pistelisin poskeen ja olisivat sielä pelkästään kiusana. Ehkä ostan leivokset irtomyynnistä?
 |
| http://weheartit.com/ |
perjantai 12. elokuuta 2011
Aika terveydenhoitajalle
Minulle oli varattuna aika terveydenhoitajalle tälle aamulle. Sovitusti menin omaan terveyskeskukseeni, siinä toivossa, että saisin puhua tilanteestani. Päivitin rokote-asiat ja kerroin terveydenhoitajalle, että minulla oli aikaisemmin tällä viikolla lääkärin kanssa puhetta ylipainostani ja että hän suositteli minulle, että varaisin hoitajalle oman ajan. Kerroin, että perjantaille on aika jo varattuna rokote-asioissa ja lääkäri sanoi, että "ota painonhallinta- asia sitten silloin puheeksi". Ajattelin, että "noh, kai se siinä sitten samalla hoituu?!".
Terveydenhoitaja sitten tänä aamuna tokaisi, ettei asia kuulu hänelle vaan sairaanhoitajalle, jolta voi varata aikaa. Ajattelin, että "nonni.. olisi pitänyt arvata, ettei terveyskeskusessa päästä hoitamaan kahta asiaa samalla kerralla! Niinpä niin".
Sairaanhoitajalle kuitenkin tehtiin varaus, joka menee ensi kuun alkuun. Olisi pitänyt taas vain pitää se oma pää ja kysyä erikseen aikaa jo alkuviikosta sairaanhoitajalle, mutta mistä minä olisin voinut tietää ettei nämä asiat (painonhallinta) kuulu terveydenhoitajalle vaan nimenomaa sairaanhoitajalle, kun lääkärikin sanoo, että "puhu sitten asiasta samalla kun tulet rokotus-asioissa tänne".
Pikkuisen kiukuttaa, mutta toisaaltaan, nyt ehdin tsemppaamaan itseäni tuonne ensi kuun alkuun. Voisin ottaa tavoitteeksi sen, että olisin saanut painoa pikkuisen jo pudotettua ennen ensimmäistä tapaamiskertaa.
Terveydenhoitaja sitten tänä aamuna tokaisi, ettei asia kuulu hänelle vaan sairaanhoitajalle, jolta voi varata aikaa. Ajattelin, että "nonni.. olisi pitänyt arvata, ettei terveyskeskusessa päästä hoitamaan kahta asiaa samalla kerralla! Niinpä niin".
Sairaanhoitajalle kuitenkin tehtiin varaus, joka menee ensi kuun alkuun. Olisi pitänyt taas vain pitää se oma pää ja kysyä erikseen aikaa jo alkuviikosta sairaanhoitajalle, mutta mistä minä olisin voinut tietää ettei nämä asiat (painonhallinta) kuulu terveydenhoitajalle vaan nimenomaa sairaanhoitajalle, kun lääkärikin sanoo, että "puhu sitten asiasta samalla kun tulet rokotus-asioissa tänne".
Pikkuisen kiukuttaa, mutta toisaaltaan, nyt ehdin tsemppaamaan itseäni tuonne ensi kuun alkuun. Voisin ottaa tavoitteeksi sen, että olisin saanut painoa pikkuisen jo pudotettua ennen ensimmäistä tapaamiskertaa.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Vaikean alun kautta voittoon
Viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista kokousta, lounasta, kahvitilaisuutta ja herkuttelua.
Eilen sain asiakkaalta suklaalevyn, kiitokseksi. Mukavaahan se on, että muistetaan noin, mutta vähän huonoon saumaan tuo kokonainen levy tuli. Palan jos toisenkin olen siitä pistellyt nassuun, mutta onneksi sain tarjottua siitä pari riviä kahvivieraalle ja loput meni avokin suuhun. Nyt ei onneksi ole enää herkkuja kaapissa.
Kaikki herkuttelut ja suuhun pistetyt syömiseni olen rehellisesti lisännyt myös Kiloklubin sivuille, jota myös käytän apuna tässä ainakin projektin alkutaipaleella. Olen Kiloklubissa ollut aikaisemminkin, mutta joka kerta olen kyllästynyt siihen, että sielä on käytävä aina lisäilemässä syömisensä. Voisinhan niitä laittaa päivän mittaa esim. paperillekin ylös ja lisätä ne sitten Kiloklubin sivuille illalla, mutta siinä vaiheessa se tuntuu jo jotenkin turhalta. Irti siitä sivustosta saa minusta parhaiten kun käy päivänmittaa lisäämässä syömisensä, näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että paljon on syönyt ja minkä verran vielä voi syödä. Näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että syö suhteessa sopivan määrän.
Kiloklubissa pystyy myös aika kivasti seuraamaan sitä, että minkä laatuista ruokaa syö, niiden ruoan laatu- pallojen avulla, jotka kertovat esim. että "ravintosi on tänään sisältänyt niin ja niin paljon kasviksia".
Jos jollekulle Kiloklubi ei ole vielä tuttu, niin siihen pääsee tutustumaan tästä: http://kiloklubi.fi/ Liittyminen ja käyttäminen on maksutonta. Ruokamerkintöjen lisäksi sivuilla voi pitää lukua myös liikunnan määrästä. Sieltä löytyy myös havainnollisesti erilaisia taulukoita, joiden avulla pystyy seuraamaan sitä, että, miten on paino laskenut, ympärysmitta kaventunut ym.
Sen verran noi herkuttelemani suklaapalat hiersi mieltä, että sain itseni ylös sohvalta ja lähdin ulkoilemaan. Tein tänään noin tunnin lenkin. Hyvä minä! Oli kerrassaan mahtava sää. Aurinko paistoi ja lämmitti. Järvenpinta kimmelsi ja kaukaa kuului moottoriveneiden ääniä. Ihmisiä oli jonkinverran liikkeellä ja joku tyttö tuli vatsaan hevosen selässä, ratsastaen.
Jaloissa kyllä tuntui, että en ole ihan vähään aikaan liikkunut. Kesälomalla en juurikaan ulkoillut ja nyt kun työt alkoivat, ainoa liikkuminen on ollut työmatkat, jotka kuljen pyörällä. (Noin 6 km tulee päivässä pyöräiltyä.)
Eilen sain asiakkaalta suklaalevyn, kiitokseksi. Mukavaahan se on, että muistetaan noin, mutta vähän huonoon saumaan tuo kokonainen levy tuli. Palan jos toisenkin olen siitä pistellyt nassuun, mutta onneksi sain tarjottua siitä pari riviä kahvivieraalle ja loput meni avokin suuhun. Nyt ei onneksi ole enää herkkuja kaapissa.
Kaikki herkuttelut ja suuhun pistetyt syömiseni olen rehellisesti lisännyt myös Kiloklubin sivuille, jota myös käytän apuna tässä ainakin projektin alkutaipaleella. Olen Kiloklubissa ollut aikaisemminkin, mutta joka kerta olen kyllästynyt siihen, että sielä on käytävä aina lisäilemässä syömisensä. Voisinhan niitä laittaa päivän mittaa esim. paperillekin ylös ja lisätä ne sitten Kiloklubin sivuille illalla, mutta siinä vaiheessa se tuntuu jo jotenkin turhalta. Irti siitä sivustosta saa minusta parhaiten kun käy päivänmittaa lisäämässä syömisensä, näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että paljon on syönyt ja minkä verran vielä voi syödä. Näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että syö suhteessa sopivan määrän.
Kiloklubissa pystyy myös aika kivasti seuraamaan sitä, että minkä laatuista ruokaa syö, niiden ruoan laatu- pallojen avulla, jotka kertovat esim. että "ravintosi on tänään sisältänyt niin ja niin paljon kasviksia".
Jos jollekulle Kiloklubi ei ole vielä tuttu, niin siihen pääsee tutustumaan tästä: http://kiloklubi.fi/ Liittyminen ja käyttäminen on maksutonta. Ruokamerkintöjen lisäksi sivuilla voi pitää lukua myös liikunnan määrästä. Sieltä löytyy myös havainnollisesti erilaisia taulukoita, joiden avulla pystyy seuraamaan sitä, että, miten on paino laskenut, ympärysmitta kaventunut ym.
Sen verran noi herkuttelemani suklaapalat hiersi mieltä, että sain itseni ylös sohvalta ja lähdin ulkoilemaan. Tein tänään noin tunnin lenkin. Hyvä minä! Oli kerrassaan mahtava sää. Aurinko paistoi ja lämmitti. Järvenpinta kimmelsi ja kaukaa kuului moottoriveneiden ääniä. Ihmisiä oli jonkinverran liikkeellä ja joku tyttö tuli vatsaan hevosen selässä, ratsastaen.
Jaloissa kyllä tuntui, että en ole ihan vähään aikaan liikkunut. Kesälomalla en juurikaan ulkoillut ja nyt kun työt alkoivat, ainoa liikkuminen on ollut työmatkat, jotka kuljen pyörällä. (Noin 6 km tulee päivässä pyöräiltyä.)
Tästä se alkaa
..nimittäin elämäntaparemontti ja muutos. Jos nyt ei, koska sitten?
Olen lukemattomat kerrat päättänyt, että huomenna alkaa uusi elämä, huomisesta lähtien katson mitä laitan suuhuni, huomenna sitä ja huomenna tätä. Oikea oravanpyörä, josta tahdon päästä eroon!
Kävin tällä viikolla lääkärissä valittamassa köhästä, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Lääkäri tokaisi, että ylipaino ja vyötärön seudulla olevat makkarat painaa jo sisäelimiä niin, että erilaisia ongelmia ja oireita on alkanut ilmenemään. Ja nainen on mitä, alle kolmekymppinen! Miten ihmeessä tällä menolla voin edes haaveilla kevyemmästä ja energisestä olotilasta, sälkäkivuttomista päivistä, saati onnellisista eläkepäivistä, vanhuudesta ym?
Perjantaina olen menossa juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, josko sieltä saisin apua ja tukea tähän mun tilanteeseen. Tiedän, että kaikki yrittäminen ja päätöksissä pysyminen lähtee aina meistä itsestämme, mutta nyt olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun mitä vain tulen saamaan.
Ennen kuin nyt, olen aina yrittänyt karistaa kilot ja innostua liikkumisesta omin avuin. Hyvin vauhtelevilla lopputuloksilla. Paino ei ole pitkään aikaan pudonnut, mutta lohdutuksen sanaksi voisin kai todeta, että sitä ei myöskään ole viime vuosien aikana tullut lisääkään. Se on jo jotain, eikö?
Onko kenelläkään kokemuksia esim. ravintoterapeutilla käymisestä? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja kaikki vinkit otan avosylin vastaan! Tiedän, etten pysty tähän muutokseen yksin. Nyt sen vasta olen myöntänyt itselleni. Tästä lähtien en peittele ja huijaa itseäni. Kirjoitan asiat niin kuin ne ovat.
Alkutilanne on siis tämä:
Pituus: 146,5cm (olen hyvin lyhyt)
paino: 77,7kg (lääkärin punnitsema 8.8.2011)
vyötärömitta: 117 cm (8.8.2011)
Painoindeksi: 36,2 (Vaikea lihavuus)
Tavoitteenani on: Muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi, painonpudotus, liikunan lisääminen arkipäiviin sekä hyvänolon tunne jokaiselle päivälle. Tavoitteenani on päästä eroon makeanhimosta ja liiallisesta sokerin saamisesta.Tahtoisin nähdä peilistä sen energisen, iloisen ja hymyilevän naisen, joka joskus olin.
Tahtoisin tuntea oloni hyväksi tässä kropassa, koska se on ainoa mitä minulla on.
Olen lukemattomat kerrat päättänyt, että huomenna alkaa uusi elämä, huomisesta lähtien katson mitä laitan suuhuni, huomenna sitä ja huomenna tätä. Oikea oravanpyörä, josta tahdon päästä eroon!
Kävin tällä viikolla lääkärissä valittamassa köhästä, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Lääkäri tokaisi, että ylipaino ja vyötärön seudulla olevat makkarat painaa jo sisäelimiä niin, että erilaisia ongelmia ja oireita on alkanut ilmenemään. Ja nainen on mitä, alle kolmekymppinen! Miten ihmeessä tällä menolla voin edes haaveilla kevyemmästä ja energisestä olotilasta, sälkäkivuttomista päivistä, saati onnellisista eläkepäivistä, vanhuudesta ym?
Perjantaina olen menossa juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, josko sieltä saisin apua ja tukea tähän mun tilanteeseen. Tiedän, että kaikki yrittäminen ja päätöksissä pysyminen lähtee aina meistä itsestämme, mutta nyt olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun mitä vain tulen saamaan.
Ennen kuin nyt, olen aina yrittänyt karistaa kilot ja innostua liikkumisesta omin avuin. Hyvin vauhtelevilla lopputuloksilla. Paino ei ole pitkään aikaan pudonnut, mutta lohdutuksen sanaksi voisin kai todeta, että sitä ei myöskään ole viime vuosien aikana tullut lisääkään. Se on jo jotain, eikö?
Onko kenelläkään kokemuksia esim. ravintoterapeutilla käymisestä? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja kaikki vinkit otan avosylin vastaan! Tiedän, etten pysty tähän muutokseen yksin. Nyt sen vasta olen myöntänyt itselleni. Tästä lähtien en peittele ja huijaa itseäni. Kirjoitan asiat niin kuin ne ovat.
Alkutilanne on siis tämä:
Pituus: 146,5cm (olen hyvin lyhyt)
paino: 77,7kg (lääkärin punnitsema 8.8.2011)
vyötärömitta: 117 cm (8.8.2011)
Painoindeksi: 36,2 (Vaikea lihavuus)
Tavoitteenani on: Muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi, painonpudotus, liikunan lisääminen arkipäiviin sekä hyvänolon tunne jokaiselle päivälle. Tavoitteenani on päästä eroon makeanhimosta ja liiallisesta sokerin saamisesta.Tahtoisin nähdä peilistä sen energisen, iloisen ja hymyilevän naisen, joka joskus olin.
Tahtoisin tuntea oloni hyväksi tässä kropassa, koska se on ainoa mitä minulla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)