Olen lukemattomat kerrat päättänyt, että huomenna alkaa uusi elämä, huomisesta lähtien katson mitä laitan suuhuni, huomenna sitä ja huomenna tätä. Oikea oravanpyörä, josta tahdon päästä eroon!
Kävin tällä viikolla lääkärissä valittamassa köhästä, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Lääkäri tokaisi, että ylipaino ja vyötärön seudulla olevat makkarat painaa jo sisäelimiä niin, että erilaisia ongelmia ja oireita on alkanut ilmenemään. Ja nainen on mitä, alle kolmekymppinen! Miten ihmeessä tällä menolla voin edes haaveilla kevyemmästä ja energisestä olotilasta, sälkäkivuttomista päivistä, saati onnellisista eläkepäivistä, vanhuudesta ym?
Perjantaina olen menossa juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, josko sieltä saisin apua ja tukea tähän mun tilanteeseen. Tiedän, että kaikki yrittäminen ja päätöksissä pysyminen lähtee aina meistä itsestämme, mutta nyt olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun mitä vain tulen saamaan.
Ennen kuin nyt, olen aina yrittänyt karistaa kilot ja innostua liikkumisesta omin avuin. Hyvin vauhtelevilla lopputuloksilla. Paino ei ole pitkään aikaan pudonnut, mutta lohdutuksen sanaksi voisin kai todeta, että sitä ei myöskään ole viime vuosien aikana tullut lisääkään. Se on jo jotain, eikö?
Onko kenelläkään kokemuksia esim. ravintoterapeutilla käymisestä? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja kaikki vinkit otan avosylin vastaan! Tiedän, etten pysty tähän muutokseen yksin. Nyt sen vasta olen myöntänyt itselleni. Tästä lähtien en peittele ja huijaa itseäni. Kirjoitan asiat niin kuin ne ovat.
Alkutilanne on siis tämä:
Pituus: 146,5cm (olen hyvin lyhyt)
paino: 77,7kg (lääkärin punnitsema 8.8.2011)
vyötärömitta: 117 cm (8.8.2011)
Painoindeksi: 36,2 (Vaikea lihavuus)
Tavoitteenani on: Muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi, painonpudotus, liikunan lisääminen arkipäiviin sekä hyvänolon tunne jokaiselle päivälle. Tavoitteenani on päästä eroon makeanhimosta ja liiallisesta sokerin saamisesta.Tahtoisin nähdä peilistä sen energisen, iloisen ja hymyilevän naisen, joka joskus olin.
Tahtoisin tuntea oloni hyväksi tässä kropassa, koska se on ainoa mitä minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti