Hih! Pienestä voi ihminen ilahtua! :)
Sain laittaa kalenteriini tänään ensimmäisen leiman. Kävin nimittäin äidin kanssa tunnin mittaisella lenkillä. Kerrassaan mahtava sää! Pieni pakkanen, kuiva ja kuulas ilma. Ihana auringonlasku ja kaunis horisontti. :)
Ei mulla muuta.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
lauantai 19. marraskuuta 2011
Special Opera
Pariin kuukauteen en ole ostanut roskaruokaa. Aamuyöstä baarista lähtiessäni oli niin kova suolaisen nälkä olevinaan, että käväisin hakemassa Kotipizzasta yöpalaa. Special Opera pizzan.
Täytyy kyllä sanoa, että vaikka nälkääni siinä aamun pikkutunneilla vedin mättöä nessuun, ei se enää ollut hyvää. Ei sillä tavalla, miten pizzasta aijemmin olen pitänyt. Se on ollut joskus suorastaan herkkua, jota piti saada aika usein. Hassua.
Aamulla vedin viimeisen palan, kun ei löytynyt kaapista mitään muutakaan. Yök!
Täytyy kyllä sanoa, että vaikka nälkääni siinä aamun pikkutunneilla vedin mättöä nessuun, ei se enää ollut hyvää. Ei sillä tavalla, miten pizzasta aijemmin olen pitänyt. Se on ollut joskus suorastaan herkkua, jota piti saada aika usein. Hassua.
Aamulla vedin viimeisen palan, kun ei löytynyt kaapista mitään muutakaan. Yök!
torstai 17. marraskuuta 2011
Leppäkerttu- leimasin
Sain (omasta mielestäni) tänään oivan idean. Mietin yksi ilta, että millä tapaa voisin kätevästi rustailla kalenteriin niitä liikunta- onnistumisiani. Niitä merkintöjä, jolloin olen tehnyt esim. kävelylenkin, jumpannut jumppapallon päällä ym.
Ideoin, että ostan jonkun söpön leimasimen ja aina kun olen tehnyt vähinään puolen tunnin kävelylenkin tai suorittanut muita liikunnallisia juttuja, saan laittaa leimalla merkinnän kalenteriin. Näin pystyn helposti selailemaan ja tarkkailemaan kalenteria, että milloinkas sitä on viimeksi saanut itsensä lenkille. Voin sitten hymyillä kaikille söpöille leimasin-merkinnöilleni. :)
Viime kerralla sairaanhoitajan kanssa nimittäin keskustelimme siitä, että voisi olla hyvä laittaa itselleen ylös noita asioita sen lisäksi, että edelleen merkitsen säännöllisin väliajoin painosta sekä vyötärönympäryksestä merkinnät sinne kalenterini sivuille.
Ideoin, että ostan jonkun söpön leimasimen ja aina kun olen tehnyt vähinään puolen tunnin kävelylenkin tai suorittanut muita liikunnallisia juttuja, saan laittaa leimalla merkinnän kalenteriin. Näin pystyn helposti selailemaan ja tarkkailemaan kalenteria, että milloinkas sitä on viimeksi saanut itsensä lenkille. Voin sitten hymyillä kaikille söpöille leimasin-merkinnöilleni. :)
Viime kerralla sairaanhoitajan kanssa nimittäin keskustelimme siitä, että voisi olla hyvä laittaa itselleen ylös noita asioita sen lisäksi, että edelleen merkitsen säännöllisin väliajoin painosta sekä vyötärönympäryksestä merkinnät sinne kalenterini sivuille.
 |
| Tällaisen leppäkerttu- leimasimen sitten ostin. Löytyi Tiimarista. |
perjantai 11. marraskuuta 2011
Green 4 You- teelajitelma
Olen ihastunut Nordqvistin "Green 4 You" teelajitelman teemakuihin. Tässä taannoin kyselin täällä, että mitä teetä suosittelisitte ja joltain oli sitten tullut kommenttina/suosituksena kyseinen teelajitelma. Kiitos vinkistä!
Minähän sitten seuraavalla kauppareissulla etsin käsiini kyseisen pakkauksen, joka sitten päätyi kappakärryyn ja näinollen mun teevalikoimaan, joka on vielä aika suppea.
En ole aijemmin ollut ns. "teenjuoja", jos niin voi sanoa, mutta nyt olen juonut teetä lähes joka ilta ja töissäkin on tullut lämmikkeeksi sitä juotua. Melkeinpä voisin sanoa, että nykyään tulee joutua enemmän teetä kuin kahvia. Uskomatonta, mutta totta! Aamulla on pakko edelleen saada kupillinen tai pari kahvia, mutta myöhemmin päivän kuluessa, kahvimukillinen vaihtuu mieluusti teeksi.
Tee auttaa myös vilukissan murheisiin paremmin kuin kahvin litkiminen. :)
Pakkaus sisältää 4 eri vihreän teen laatua. Jokaista makua löytyy yhteensä 5 pussia, eli paikkauksessa on kaiken kaikkiaan 20 pussia.
Nippon Green Vihreä Sencha tee. Maustettu mansikan, sitruunan ja vaniljan aromeilla
China Green Vihreä Sencha-tee, trooppinen makusävy. Maustettu mustaseljan marjan ja kvittenhedelmän aromeilla.
Lady Green Kirsikan maku pyöristettynä vaniljan tuulahduksella.
Japan Sencha Maustamaton vihreä tee.
Lämmintä marraskuuta! :)
Minähän sitten seuraavalla kauppareissulla etsin käsiini kyseisen pakkauksen, joka sitten päätyi kappakärryyn ja näinollen mun teevalikoimaan, joka on vielä aika suppea.
En ole aijemmin ollut ns. "teenjuoja", jos niin voi sanoa, mutta nyt olen juonut teetä lähes joka ilta ja töissäkin on tullut lämmikkeeksi sitä juotua. Melkeinpä voisin sanoa, että nykyään tulee joutua enemmän teetä kuin kahvia. Uskomatonta, mutta totta! Aamulla on pakko edelleen saada kupillinen tai pari kahvia, mutta myöhemmin päivän kuluessa, kahvimukillinen vaihtuu mieluusti teeksi.
Tee auttaa myös vilukissan murheisiin paremmin kuin kahvin litkiminen. :)
Nippon Green Vihreä Sencha tee. Maustettu mansikan, sitruunan ja vaniljan aromeilla
China Green Vihreä Sencha-tee, trooppinen makusävy. Maustettu mustaseljan marjan ja kvittenhedelmän aromeilla.
Lady Green Kirsikan maku pyöristettynä vaniljan tuulahduksella.
Japan Sencha Maustamaton vihreä tee.
Lämmintä marraskuuta! :)
torstai 10. marraskuuta 2011
Epäsäännöllistä syömistä ja kahvikekkereitä
Kylläpä on kuukausi hurahtanut nopsasti! Huomenna olisi jälleen aika sairaanhoitajan luokse ja kieltämättä fiilikset ovat vähän no.. sekavat ja himean apeatkin.
Tavoitepainoon en ihan ole päässyt. Aamulla paino keikkui siellä 72,7kg nurkilla. Tavoitteena oli, että marraskuun alkupuolella olisin alittanut 70,0kg. Olen vähän petttynyt itseeni, mutta toisaaltaan olen siitä tyytyväinen, että olen pystynyt pitämään painon siten ruodussa, ettei lisää ole pahemmin tullut. Ja jos onkin, olen saanut sitä vastapainoksi jälleen laskemaan. Paino keikkuu, mutta sekin on parempi kuin se, että se ei liikkuisi mihinkään suuntaan.
Mulla on takana äärimmäisen vaikea viikko. Olen syönyt epäsäännööllisesti ja suuhun on tullut pistettyä vähän sitä sun tätä. On ollut vaikka minkälaisia kahvikekkereitä työn ja vapaa-ajankin puitteissa, että voi morjens! Tänään söin pitkästä aikaa kunnollisen lämpimän aterian, oikeanlaisen annosmallin mukaisesti.
Huomenna täytyy mennä ravinnotta sairaanhoitajan luokse, kun multa katsotaan mm. sokeriarviot. Vähän jänskättää, mutta onhan se hemmetin hyvä, että kaikki asiat käydään läpi. Tähän projektiin kun kerta olen ryhtynyt, on hyvä ottaa huomioon kaikki asiat ja on mukava huomata siinäkin mielessä, että mut otetaan tosissaan ja mun asioita tarkastellaan ja seurataan.
Voi apua! Nyt tulikin just mieleen, että munhan piti täyttää huomiseksi pari kaavaketta.. Hyvä, että tuli nyt mieleen.
Ei tällä kertaa muuta kuin, että tsemppiä teille kaikille omiin projekteihinne ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!
Pst. On mahtavaa huomata, että lukijaporukka on hiljalleen kasvanut. Tervetuloa kaikille! :)
Tavoitepainoon en ihan ole päässyt. Aamulla paino keikkui siellä 72,7kg nurkilla. Tavoitteena oli, että marraskuun alkupuolella olisin alittanut 70,0kg. Olen vähän petttynyt itseeni, mutta toisaaltaan olen siitä tyytyväinen, että olen pystynyt pitämään painon siten ruodussa, ettei lisää ole pahemmin tullut. Ja jos onkin, olen saanut sitä vastapainoksi jälleen laskemaan. Paino keikkuu, mutta sekin on parempi kuin se, että se ei liikkuisi mihinkään suuntaan.
Mulla on takana äärimmäisen vaikea viikko. Olen syönyt epäsäännööllisesti ja suuhun on tullut pistettyä vähän sitä sun tätä. On ollut vaikka minkälaisia kahvikekkereitä työn ja vapaa-ajankin puitteissa, että voi morjens! Tänään söin pitkästä aikaa kunnollisen lämpimän aterian, oikeanlaisen annosmallin mukaisesti.
Huomenna täytyy mennä ravinnotta sairaanhoitajan luokse, kun multa katsotaan mm. sokeriarviot. Vähän jänskättää, mutta onhan se hemmetin hyvä, että kaikki asiat käydään läpi. Tähän projektiin kun kerta olen ryhtynyt, on hyvä ottaa huomioon kaikki asiat ja on mukava huomata siinäkin mielessä, että mut otetaan tosissaan ja mun asioita tarkastellaan ja seurataan.
Voi apua! Nyt tulikin just mieleen, että munhan piti täyttää huomiseksi pari kaavaketta.. Hyvä, että tuli nyt mieleen.
Ei tällä kertaa muuta kuin, että tsemppiä teille kaikille omiin projekteihinne ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!
 |
| http://weheartit.com/ |
maanantai 7. marraskuuta 2011
Voitto tuli kotiin
Osallistuin vuoden 2012 kalenterin arvontaan blogissa:http://projekti20kg.blogspot.com/ ja kuinkas sitten kävikään? Minä voitin kalenterin, vaikka oikeasti en koskaan voita mitään. :) Nyt en voi enää sanoa, etten koskaan voita. :)
Minun kalenterissa pitää olla tunnetusti paljon tilaa erilaisille muistiinpanoille ja kirjoituksille. Tuossa kalenterissa sitä on yllin kyllin! Ainoana miinuksena oli se, ettei kynää saanut mihinkään kiinni, mutta ei hätää. Tein itse mustasta nahanpalasta kynälle "telineen". :) Ensi vuonnakin sitten muistiinpanot pysyvät järjestyksessä ja kynä matkassa. I like! :)
Kiitokset vielä arvonnan pitäneelle Ninnille ja arpalipukkeen nostaneelle onnettarelle.
Minun kalenterissa pitää olla tunnetusti paljon tilaa erilaisille muistiinpanoille ja kirjoituksille. Tuossa kalenterissa sitä on yllin kyllin! Ainoana miinuksena oli se, ettei kynää saanut mihinkään kiinni, mutta ei hätää. Tein itse mustasta nahanpalasta kynälle "telineen". :) Ensi vuonnakin sitten muistiinpanot pysyvät järjestyksessä ja kynä matkassa. I like! :)
Kiitokset vielä arvonnan pitäneelle Ninnille ja arpalipukkeen nostaneelle onnettarelle.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Happy day
Olen onnellinen siitä, että sain nukkua aamulla niin pitkään kuin vain unta riitti. Ja todettakoon, että riittihän sitä! Kömmin vasta puolikolmen aikaa aamuyöstä sänkyyn. Tuli katseltua eilinen ilta telkkua ja tein sitten myöhemmin illalla vielä sen "virheen", että avasin tietokoneen. Toisaaltaan, ihan sama sillä onhan nyt viikonloppu. Hih!
Olen myös ollut tänään erityisen onnellinen siitä, että ulkona oli kaunis ja aurinkoinen, jokseenkin tuulinen, mutta kuitenkin mielettömän kaunis syyspäivä.
Olen onnellinen siitä, että sain itseni tänään liikkeelle, vaikka aamulla vielä ajattelin, etten liikahda tänään kotoa mihinkään. Onnekseni päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lähdin pyöräilemään ja poikkesin toisella puolella keskustaa sijaitsevalla kirpputorilla. Jotain pientä myös löytyi kotiinvietäväksi. :)
Nautin tänään auringosta, raikkaasta säästä ja siitä että ylipäätään sain itseni ulos, enkä jumittunut sisälle.
Olen myös ollut tänään erityisen onnellinen siitä, että ulkona oli kaunis ja aurinkoinen, jokseenkin tuulinen, mutta kuitenkin mielettömän kaunis syyspäivä.
Olen onnellinen siitä, että sain itseni tänään liikkeelle, vaikka aamulla vielä ajattelin, etten liikahda tänään kotoa mihinkään. Onnekseni päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lähdin pyöräilemään ja poikkesin toisella puolella keskustaa sijaitsevalla kirpputorilla. Jotain pientä myös löytyi kotiinvietäväksi. :)
Nautin tänään auringosta, raikkaasta säästä ja siitä että ylipäätään sain itseni ulos, enkä jumittunut sisälle.
 |
| http://weheartit.com/ |
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Mutkan kautta kotiin
Alustavasti oli suunnitelmissa, että olisin tänään lähtenyt kaverin kanssa yhdessä lenkille, mutta kaverille tuli este.
Päätin työpaikalta lähtiessäni tänään, että mikäli aijon saada itseni yksin liikkumaan, on se tehtävä heti työpäivän jälkeen. Päätinkin, että pyöräilen pidemmän reitin kautta kotiin ja niinhän minä teinkin. :) Matkalla poikkesin erään kirppiksen kautta ja vaikka mitään ostettavaa ei löytynyt, oli mukava vain hengailla ja katsella tavarapaljoutta.
Vaikka tänään oli harmaa päivä, silti ilmassa oli mukavan raikas syysää. Vaatteita olisi ehkä saanut olla pikkuisen enemmän, mutta kyllä mä nyt just ja just tarkenin. Villasukat olen jo aika päiviä sitten ottanut käyttöön, mutta kohta on alettava pukeutumaan myös niihin sukkiksiin. Alkaa pelkät farkut tuntumaan liian ohkasilta.
Päätin työpaikalta lähtiessäni tänään, että mikäli aijon saada itseni yksin liikkumaan, on se tehtävä heti työpäivän jälkeen. Päätinkin, että pyöräilen pidemmän reitin kautta kotiin ja niinhän minä teinkin. :) Matkalla poikkesin erään kirppiksen kautta ja vaikka mitään ostettavaa ei löytynyt, oli mukava vain hengailla ja katsella tavarapaljoutta.
Vaikka tänään oli harmaa päivä, silti ilmassa oli mukavan raikas syysää. Vaatteita olisi ehkä saanut olla pikkuisen enemmän, mutta kyllä mä nyt just ja just tarkenin. Villasukat olen jo aika päiviä sitten ottanut käyttöön, mutta kohta on alettava pukeutumaan myös niihin sukkiksiin. Alkaa pelkät farkut tuntumaan liian ohkasilta.
 |
| http://weheartit.com/ |
maanantai 24. lokakuuta 2011
Herkuttelua
Viikonloppuna tuli herkuteltua ehkä vähän liiaksikin. Perjantaina tuli istuttua iltaa vieraiden kanssa ja siinä tuli popsittua irtokarkkia ja juotua kuivaa omppusiideriä. Lauantai meni paremmin. Kävin äidin kanssa kahvilassa salaatilla.
Olen aina miettinyt, että mitäköhän fetajuustoa kahvilassa käytetään kun se on mielestäni paljon parempaa kuin kaupasta ostamani fetakuutiot? Ne ovat jotenkin paljon maukkaimpia ja täyteliäisempiä. Hhhmm. Yleensä itse ostan ihan perinteistä Arlan Apetit fetakuutioita, (classic.) Kevyet vaihtoehdot eivät ole minun makuun, tosin Arlan Apetinan valkosipuli- persilija- kuutiot maistuivat ja toivat mukavaa vaihtelua salaattiin ja ne nimenomaa olivat 3% fetaa. Oletteko te fetajuuston tai muiden juustojen ystäviä?
Eilen sitten vielä tuli vedettyä lähes levyllinen riisisuklaata leffateatterissa ja kyytipoikana mulla oli mukana sokeroimaton keltainen jaffa. Kääks! O_o Kävin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tulleen kotimaisen elokuvan Kotirauhan, joka oli ihan katsottava, mutta siihen se sitten jäikin. Ei isommin kolahtanut. Kaikinpuolin kuitenkin oli mukava käydä elokuvissa pitkästä aikaa!
Annoin itselleni luvan herkutella, mutta kieltämättä homma meni överiksi. Eilisen riisisuklaan olisin voinut jättää ostamtta. Tänä iltana lähden kyllä korjaamaan tilannetta. Sen verran turvottaa ja peräpää pörrää, että ulos tästä on lähdettävä, mars mars. Nakitin äidin jo lenkkiseuraksi. :) Ei tule niin herkästi peruttua lähtöä kun on sopinut asiasta jo jonkun kanssa. :) Tällä hetkellä ulkona paistaa kaunis syysaurinko, toivottavati se paistaa vielä illallakin.
Olen aina miettinyt, että mitäköhän fetajuustoa kahvilassa käytetään kun se on mielestäni paljon parempaa kuin kaupasta ostamani fetakuutiot? Ne ovat jotenkin paljon maukkaimpia ja täyteliäisempiä. Hhhmm. Yleensä itse ostan ihan perinteistä Arlan Apetit fetakuutioita, (classic.) Kevyet vaihtoehdot eivät ole minun makuun, tosin Arlan Apetinan valkosipuli- persilija- kuutiot maistuivat ja toivat mukavaa vaihtelua salaattiin ja ne nimenomaa olivat 3% fetaa. Oletteko te fetajuuston tai muiden juustojen ystäviä?
Eilen sitten vielä tuli vedettyä lähes levyllinen riisisuklaata leffateatterissa ja kyytipoikana mulla oli mukana sokeroimaton keltainen jaffa. Kääks! O_o Kävin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tulleen kotimaisen elokuvan Kotirauhan, joka oli ihan katsottava, mutta siihen se sitten jäikin. Ei isommin kolahtanut. Kaikinpuolin kuitenkin oli mukava käydä elokuvissa pitkästä aikaa!
Annoin itselleni luvan herkutella, mutta kieltämättä homma meni överiksi. Eilisen riisisuklaan olisin voinut jättää ostamtta. Tänä iltana lähden kyllä korjaamaan tilannetta. Sen verran turvottaa ja peräpää pörrää, että ulos tästä on lähdettävä, mars mars. Nakitin äidin jo lenkkiseuraksi. :) Ei tule niin herkästi peruttua lähtöä kun on sopinut asiasta jo jonkun kanssa. :) Tällä hetkellä ulkona paistaa kaunis syysaurinko, toivottavati se paistaa vielä illallakin.
 |
| Yök! |
perjantai 14. lokakuuta 2011
Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 3
Mulle oli tälle aamulle varattuna aika sairaanhoitajalle.
Pyöräilin terveyskeskukseen ja odottelin siinä odotustilassa sairaanhoitajaa. Tutunnäköistä hoitajaa ei näkynyt missään. Lääkäreitä ja hoitajia kyllä meni ristiin ja rasiin, ja siivojakin teki työtään käytävällä, mutta omahoitajaa ei näkynyt missään. Odottelin vartin yliajalla, jonka jälkeen lähdin tiedustelemaan, mikä on tilanne. Onko mulla ylipäätään mitään aikaa?
Samalla hetkellä, vieras hoitaja kutsuu minua nimellä vastaanotolleen. Käsitin, että asioitani tämän hoitojaksonajan hoitaa aina se ja sama, sairaanhoitaja. Turha luulla nykypäivänä, että lääkärit ja muu hoitohenkilökunta pysyisi samana.
Alkukeskustelu tuntui hieman hankalalta. Tuntui, että kaikki täytyy jälleen alkaa alusta. Hoitaja luki koneelta mun tietoja ja kyseli voinnin laitaa. Kerroin, että yleisvointi on ollut ihan hyvin ja että painokin on alkanut tippumaan. Hitaasti, mutta varmasti. Hitaamminen syntyy todennäköisemmin pysyvämpiä lopputuloksia kuin jos yrittäisi tiputtaa painoa paljon pienessä ajassa.
Keskustelun edetessä, mulle tuli kamalan hyvä tunne. Tuntui, että tämän päiväinen sairaanhoitaja oli paljon sosiaalisempi kuin sen ns. omahoitaja. Tuntui mukavalta keskustella tämän "uuden" kanssa. Ei siis huono asia, että hoitaja vaihtui. (Se on sitten asia erikseen, että kuinka monta kertaa saan käydä tämän tämänpäiväisen hoitajan luona.) Sovittiin kyllä tänään, että tapaamme myös ensi kerralla. Varasimme ajan tuonne marraskuun puoleenväliin. Välitavoite on edelleen se, että marraskuun alkuun mennessä saisin puntarin näyttämään alle 70,0 kg. Hoitaja sanoi sen olevan ihan realistinen tavoite.
Keskustelimme liikunnan tärkeydestä ja keinoista, joita voisin ottaa käyttöön sen lisäksi, että pyrin nyt ja jatkossakin pyöräilemään ja kävelemään. Kerroin, etten ole kovinkaan halukas, esim. lähtemään ohjattuihin ryhmiin tai kuntosalille rehkimään, en ainakaan tässä vaiheessa. Monet kuntosalit ovat julmetun kalliita ja niihin on usein ostettava jonkinlainen kausikortti. En koe kovinkaan viisaaksi ostaa kallista korttia, jos sitten juttu ei tunnukaan mielekkäältä. Voihan se olla, että jossain vaiheessa asiaa mietin uudelleen. Ei ole oikein ketään kaveriakaan kenen kanssa voisin lähteä kokeilemaan juttuja.
Hoitaja antoi hyviä ja edullisia vinkkejä, joita voin tehdä ja kokeilla ihan kotona. Ylös ja kyykkyyn- liike on kuulemma todella tehokas, sekä jumppapallon päällä istuminen. Käsipainojen hankinnastakin oli puhetta ja ellei halua ostaa painoja, voi esim. puolentoistalitran limupullon täyttää esim. vedellä.
Olen ymmärtänyt, että jumppapallon päällä tulisi tehdä erilaisia liikkeitä, mutta se jo että istuu pallon päällä, on tehokasta liikuntaa. Siinä kun istuskelee, joutuu koko ajan tasapainottelemaan ja silloin on moni lihas töissä. Onko teillä muilla kokemuksia jumppapallosta? Onko teillä antaa muita hyvä vinkkejä ja neuvoja? Kiinnostaisi tietää, että minkälaisia kunto-ohjelmia muilla on.
Paino oli aamulla 73,7kg vaatteet päällä ja vyötärö 106,00 cm. (Olen aijemmin mitannut vyötärön väärästä kohtaa.) Oikea mittauskohta on pari sormenmittaa navan yläpuolelta. Minä olen mitannut aina navankohdalta.
Pyöräilin terveyskeskukseen ja odottelin siinä odotustilassa sairaanhoitajaa. Tutunnäköistä hoitajaa ei näkynyt missään. Lääkäreitä ja hoitajia kyllä meni ristiin ja rasiin, ja siivojakin teki työtään käytävällä, mutta omahoitajaa ei näkynyt missään. Odottelin vartin yliajalla, jonka jälkeen lähdin tiedustelemaan, mikä on tilanne. Onko mulla ylipäätään mitään aikaa?
Samalla hetkellä, vieras hoitaja kutsuu minua nimellä vastaanotolleen. Käsitin, että asioitani tämän hoitojaksonajan hoitaa aina se ja sama, sairaanhoitaja. Turha luulla nykypäivänä, että lääkärit ja muu hoitohenkilökunta pysyisi samana.
Alkukeskustelu tuntui hieman hankalalta. Tuntui, että kaikki täytyy jälleen alkaa alusta. Hoitaja luki koneelta mun tietoja ja kyseli voinnin laitaa. Kerroin, että yleisvointi on ollut ihan hyvin ja että painokin on alkanut tippumaan. Hitaasti, mutta varmasti. Hitaamminen syntyy todennäköisemmin pysyvämpiä lopputuloksia kuin jos yrittäisi tiputtaa painoa paljon pienessä ajassa.
Keskustelun edetessä, mulle tuli kamalan hyvä tunne. Tuntui, että tämän päiväinen sairaanhoitaja oli paljon sosiaalisempi kuin sen ns. omahoitaja. Tuntui mukavalta keskustella tämän "uuden" kanssa. Ei siis huono asia, että hoitaja vaihtui. (Se on sitten asia erikseen, että kuinka monta kertaa saan käydä tämän tämänpäiväisen hoitajan luona.) Sovittiin kyllä tänään, että tapaamme myös ensi kerralla. Varasimme ajan tuonne marraskuun puoleenväliin. Välitavoite on edelleen se, että marraskuun alkuun mennessä saisin puntarin näyttämään alle 70,0 kg. Hoitaja sanoi sen olevan ihan realistinen tavoite.
Keskustelimme liikunnan tärkeydestä ja keinoista, joita voisin ottaa käyttöön sen lisäksi, että pyrin nyt ja jatkossakin pyöräilemään ja kävelemään. Kerroin, etten ole kovinkaan halukas, esim. lähtemään ohjattuihin ryhmiin tai kuntosalille rehkimään, en ainakaan tässä vaiheessa. Monet kuntosalit ovat julmetun kalliita ja niihin on usein ostettava jonkinlainen kausikortti. En koe kovinkaan viisaaksi ostaa kallista korttia, jos sitten juttu ei tunnukaan mielekkäältä. Voihan se olla, että jossain vaiheessa asiaa mietin uudelleen. Ei ole oikein ketään kaveriakaan kenen kanssa voisin lähteä kokeilemaan juttuja.
Hoitaja antoi hyviä ja edullisia vinkkejä, joita voin tehdä ja kokeilla ihan kotona. Ylös ja kyykkyyn- liike on kuulemma todella tehokas, sekä jumppapallon päällä istuminen. Käsipainojen hankinnastakin oli puhetta ja ellei halua ostaa painoja, voi esim. puolentoistalitran limupullon täyttää esim. vedellä.
Olen ymmärtänyt, että jumppapallon päällä tulisi tehdä erilaisia liikkeitä, mutta se jo että istuu pallon päällä, on tehokasta liikuntaa. Siinä kun istuskelee, joutuu koko ajan tasapainottelemaan ja silloin on moni lihas töissä. Onko teillä muilla kokemuksia jumppapallosta? Onko teillä antaa muita hyvä vinkkejä ja neuvoja? Kiinnostaisi tietää, että minkälaisia kunto-ohjelmia muilla on.
Paino oli aamulla 73,7kg vaatteet päällä ja vyötärö 106,00 cm. (Olen aijemmin mitannut vyötärön väärästä kohtaa.) Oikea mittauskohta on pari sormenmittaa navan yläpuolelta. Minä olen mitannut aina navankohdalta.
torstai 13. lokakuuta 2011
Nesteet liikkeelle
Olen tietoisesti parin viime päivän aikana syönyt kevyesti. Töissä on ollut eväänä pari leipää, jotka olen evästänyt Lämminkupin kera ja kotona olen syönyt erilaisia keittoja, ja nuudelia.
Olen myös yrittänyt muistaa juoda enemmän vettä, jota mulla on töissäkin työpöydällä kokoajan puolenlitran pullossa. Jos en pitäisi vesilasia tai pulloa nenän edessä, en muistaisi juoda. Pidän myös enemmän veden juomisesta puolenlitranpullosta kuin esimerkiksi vesilasista, saati sitten kahvimukista.
Paino ei varsinaisesti ole tippunut, ennemminkin nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Tänä aamuna puntari näytti 73,1kg, kun se vielä tiistai aamuna keikkui lukemissa 74,2kg. En muista koska puntari olisi näyttänyt tuon alle 74,0kg. Hyvältä tuntuu tällä hetkellä. :)
Lueskelin eilen jostain, että vihreä tee olisi oivallinen apu laihduttajille. Kyllähän sen jo ennestäänkin olen tiedostanut, minä vain en ole koskaan ollut erityisesti teen ystävä. Syksyisin tulee jonkinverran juotua, mutta todella ministi kuitenkin. Kesällä toki juon jääteetä.
Olisiko kenelläkään suositella minulle, jotain hyvää vihreää teetä? Makuasiat toki ovat hyvin henkilökohtaisia, toiset pitävät toisesta ja toiset toisesta, mutta kertokaan mitä teetä te nautitte näinä viileinä syysiltoina, mikä on lemppari teenne? Mistä sitä tietää, vaikka esille tupsahtaisi minulle aivan uusia makuja?
Olen myös yrittänyt muistaa juoda enemmän vettä, jota mulla on töissäkin työpöydällä kokoajan puolenlitran pullossa. Jos en pitäisi vesilasia tai pulloa nenän edessä, en muistaisi juoda. Pidän myös enemmän veden juomisesta puolenlitranpullosta kuin esimerkiksi vesilasista, saati sitten kahvimukista.
Paino ei varsinaisesti ole tippunut, ennemminkin nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Tänä aamuna puntari näytti 73,1kg, kun se vielä tiistai aamuna keikkui lukemissa 74,2kg. En muista koska puntari olisi näyttänyt tuon alle 74,0kg. Hyvältä tuntuu tällä hetkellä. :)
Lueskelin eilen jostain, että vihreä tee olisi oivallinen apu laihduttajille. Kyllähän sen jo ennestäänkin olen tiedostanut, minä vain en ole koskaan ollut erityisesti teen ystävä. Syksyisin tulee jonkinverran juotua, mutta todella ministi kuitenkin. Kesällä toki juon jääteetä.
Olisiko kenelläkään suositella minulle, jotain hyvää vihreää teetä? Makuasiat toki ovat hyvin henkilökohtaisia, toiset pitävät toisesta ja toiset toisesta, mutta kertokaan mitä teetä te nautitte näinä viileinä syysiltoina, mikä on lemppari teenne? Mistä sitä tietää, vaikka esille tupsahtaisi minulle aivan uusia makuja?
 |
| http://weheartit.com/ Pst. Ihanan väristä kynsilakkaa! <3 |
tiistai 11. lokakuuta 2011
Vaikeita päiviä
Mulla on ollut todella vaikeaa tämän projektini kanssa viimeiset pari viikkoa. Paino keikkuu koko ajan 75,0kg molemmilla puolilla. Tänä aamuna se näytti 74,2kg.
Perjantaina olen menossa sairaanhoitajan juttusille ja ensi kuun alkuun asetettiin tavoitteeksi se, että paino olisi tuolloin sen alle 70,0 kg. Millä ihmeellä mä saan tuon 4-5 kg pois?
Olen pyrkinyt käymään kerran, pari viikossa ulkoilemassa ja kun olen lähtenyt liikkeelle, olen tehnyt vähän reilumman lenkin kuin vain sen minimin noin puolisentunia, josta on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Olen herkutellut vähemmän, olen syönyt kunnon lihaa ja olen lisännyt annoksiin kasviksia. Alkoholiakin on tullut otettua vähemmän. Nyt olen taas tykästynyt nauttimaan lasin, pari punkkua. Se on tämä syksy, kun tekee mieli punkkua. Kesällä meni alas paremminkin kuiva omppusiideri.
Sairaanhoitajan antamien ohjeiden mukaisesti, olen myös yrittänyt syödä joka aamu aamupalan. Ennen vedin nassuun vain kupposen kahvia. Olen pyrkinyt myös syömään pienempiä annoksia, useamman kerran päivässä.
Pieniä juttuja olen pyrkinyt hiljalleen muuttamaan, mutta silti tuntuu ettei mitään muutoksia ole kehossa tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että olo on edelleen nuutunut, eikä paino ei ala tippumaan. En ole sillein energinen, miten olisin kuvitellut olevani. Useamman viikon tässä kuitenkin olen jo yrittänyt kaikenlaista. Pieniä retkahduksia on toki tapahtunut, mutta mihinkään isompaan en ole sortunut. Sipsit, pizzat, kebabit ym. roskaruokaan en ole koskenut moneen viikkoon. Ei ole kertakaikkiaan tehnyt edes mieli. En tosin laske pieniä herkkupaloja retkahtamiseksi, sillä kyllä niitä herkkujakin saa välillä nauttia ja pitääkin nauttia, mutta pitää muistaa samalla, ettei herkuttelu riistäydy käsistä.
Antakaa nyt ihmeessä vinkkejä miten saisin painon laskemaan, miten voisin päästä edes lähelle tavoitetta ensi kuun alkuun mennessä? Tiedän ettei paniikki auta mitään, pikkuhiljaa kerrallaan, mutta nyt tuntuu vain, että kaikki on ihan pysähdyksissä.
Perjantaina olen menossa sairaanhoitajan juttusille ja ensi kuun alkuun asetettiin tavoitteeksi se, että paino olisi tuolloin sen alle 70,0 kg. Millä ihmeellä mä saan tuon 4-5 kg pois?
Olen pyrkinyt käymään kerran, pari viikossa ulkoilemassa ja kun olen lähtenyt liikkeelle, olen tehnyt vähän reilumman lenkin kuin vain sen minimin noin puolisentunia, josta on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Olen herkutellut vähemmän, olen syönyt kunnon lihaa ja olen lisännyt annoksiin kasviksia. Alkoholiakin on tullut otettua vähemmän. Nyt olen taas tykästynyt nauttimaan lasin, pari punkkua. Se on tämä syksy, kun tekee mieli punkkua. Kesällä meni alas paremminkin kuiva omppusiideri.
Sairaanhoitajan antamien ohjeiden mukaisesti, olen myös yrittänyt syödä joka aamu aamupalan. Ennen vedin nassuun vain kupposen kahvia. Olen pyrkinyt myös syömään pienempiä annoksia, useamman kerran päivässä.
Pieniä juttuja olen pyrkinyt hiljalleen muuttamaan, mutta silti tuntuu ettei mitään muutoksia ole kehossa tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että olo on edelleen nuutunut, eikä paino ei ala tippumaan. En ole sillein energinen, miten olisin kuvitellut olevani. Useamman viikon tässä kuitenkin olen jo yrittänyt kaikenlaista. Pieniä retkahduksia on toki tapahtunut, mutta mihinkään isompaan en ole sortunut. Sipsit, pizzat, kebabit ym. roskaruokaan en ole koskenut moneen viikkoon. Ei ole kertakaikkiaan tehnyt edes mieli. En tosin laske pieniä herkkupaloja retkahtamiseksi, sillä kyllä niitä herkkujakin saa välillä nauttia ja pitääkin nauttia, mutta pitää muistaa samalla, ettei herkuttelu riistäydy käsistä.
Antakaa nyt ihmeessä vinkkejä miten saisin painon laskemaan, miten voisin päästä edes lähelle tavoitetta ensi kuun alkuun mennessä? Tiedän ettei paniikki auta mitään, pikkuhiljaa kerrallaan, mutta nyt tuntuu vain, että kaikki on ihan pysähdyksissä.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Tunnustus ja haaste
 | |
| Sain tunnustuksen Ninni :ltä (kiitos siitä) ja samalla haasteen keksiä itsestä kymmenen uutta asiaa. - Olen saanut itseni liikkumaan - Olen tykästynyt kuivaan omppusiideriin - Sain aikaiseksi ja varasin vihdoin ja viimein kirpparilta pöydän - tein tänään ensimmäisen kerran itse kaalilaatikkoa, nams - sain siivottua tänään siivouskaapin, nyt sinne mahtuu imurikin ilman pakkoänkemistä - olen alkanut hiljattain opiskelemaan työn ohella - olen alkanut syömään aamupalan, muutakin kuin sen kupillisen kahvia - hakeuduin elämäntaparemppa- asioissa terveyskeskukseen ja olen saanut apua - olen tehnyt viime viikkojen aikana monta vierailua "vieraisiin" kaupunkeihin - kävin viikko sitten ensimmäisen kerran tutustumassa Turun linnaan, pidin siitä kovasti |
Liikkumisen iloja
Vähän olen ylpeä itsestäni! Olen nimittäin saanut itseni kuluneella viikolla peräti kolme kertaa lenkkeilemään. Alkuviikosta tehtiin vajaan tunnin kävelyreissu avokin kanssa, eilen olin puolentoistatunnin lenkillä järvimaisemissa ja tänään tuli ulkoiltua sellainen tunnin lenkki metsässä. Oli myös kiva napsia sykyisiä kuvia värjääntyneistä puista, pensaista, isoista kärpässienistä, joutsenista ja järvimaisemista.
Sairaanhoitaja suositteli, että alkuun sisällyttäisin viikkoon puolentunnin lenkkeilyn kolmena päivänä viikossa ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaisin lisäämään lenkin kestoa ja pituutta.
Puhuttiin myös viime kerralla sairaanhoitajan kanssa, että miten voisin houkutella itseni liikkumaan. Sairaanhoitja suositteli, että alkaisin jollain tavalla palkitsemaan itsenäni aina lenkin jälkeen, mutta miten? En ainakaan millään herkuilla. :D Itse ajattelin paremminkin niin, että lähden helpommin liikkumaan kun on jokin määränpää. Kamerankin mukaan ottaminen innostaa liikkeelle. Nyt se onkin ollut aika tiiviisti matkassa. Miten houkuttelette itsenne liikkumaan? Ideoita, vinkkejä.
Sairaanhoitaja suositteli, että alkuun sisällyttäisin viikkoon puolentunnin lenkkeilyn kolmena päivänä viikossa ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaisin lisäämään lenkin kestoa ja pituutta.
Puhuttiin myös viime kerralla sairaanhoitajan kanssa, että miten voisin houkutella itseni liikkumaan. Sairaanhoitja suositteli, että alkaisin jollain tavalla palkitsemaan itsenäni aina lenkin jälkeen, mutta miten? En ainakaan millään herkuilla. :D Itse ajattelin paremminkin niin, että lähden helpommin liikkumaan kun on jokin määränpää. Kamerankin mukaan ottaminen innostaa liikkeelle. Nyt se onkin ollut aika tiiviisti matkassa. Miten houkuttelette itsenne liikkumaan? Ideoita, vinkkejä.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 2
Olen viettänyt tänään kansallista etätyöpäivää. Aamulla nukuin normaalia pidempään ja oli super ihanaa herätä omia aikoja, kun kello ei huutanut korvanjuuressa!
Olen keskittänyt tämän etätyöpäivän itsestäni huolehtimiseen. Aamulla kävin puntarissa ja mittasin vatsanympäryksen. Mitat tällä hetkellä 74,6kg/ 116,0cm. Aamupäivällä kävin sovitusti sairaanhoitajan juttusilla. Teimme ns. hoitosuunnitelman ja asetimme ensimmäisen tavoitteen. Tavoite on saada paino alle 70kg marraskuun alkuun mennessä. Seuraava sairaanhoitajan tapaaminen on kuitenkin jo hieman aijemmin, noin kuukauden kuluttua tästä päivästä.
Oli vähän hassua, että sairaanhoitaja kysyi, haluanko tulla tapaamaan häntä terveyskeskukseen vai olemmeko jatkossa puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä? Tietenkin sanoin, että haluan ainakin näin alkuun tulla ihan paikan päälle punnitukseen ja juttelemaan. Saman keskustelun yhteydessä juuri olimme jutelleet siitä, että mun pitäisi saada itseni nyt useammin liikkumaan, lenkkeilemään. Sitten kuitenkin ehdottaa, jotain puhelimitse tapahtuvaa "tapaamista, keskuseluaikaa". Just näin.
Sovimme myös, että punnitsen itseni ensi tapaamiseen asti pari kertaa viikossa ja pidän sellaista ns. punnitus- päiväkirjaa. Hoitaja ehdotti myös ruokapäiväkirjan pitämistä, mutta katsotaan nyt. Mä olen tosi huono kirjaamaan asioita pidemmän päälle ylös. (En ole enää jaksanut edes Kiloklubiin lisäillä syömisiäni.)
Mulla odottaa sämpylätaikina keittiössä. Täytyykin tästä mennä pyöräyttämään parit sämpylät ja laittaa ne uuniin. Nautiskelen myöhemmin lämpimistä itse leivotuista sämpylöistä kera ison kupillisen teetä. Nams. En muista, koska olisin viimeksi leiponut itse mitään. Sämpylöitä tulee tehtyä jonkun verran näin sykyisin.
Olen keskittänyt tämän etätyöpäivän itsestäni huolehtimiseen. Aamulla kävin puntarissa ja mittasin vatsanympäryksen. Mitat tällä hetkellä 74,6kg/ 116,0cm. Aamupäivällä kävin sovitusti sairaanhoitajan juttusilla. Teimme ns. hoitosuunnitelman ja asetimme ensimmäisen tavoitteen. Tavoite on saada paino alle 70kg marraskuun alkuun mennessä. Seuraava sairaanhoitajan tapaaminen on kuitenkin jo hieman aijemmin, noin kuukauden kuluttua tästä päivästä.
Oli vähän hassua, että sairaanhoitaja kysyi, haluanko tulla tapaamaan häntä terveyskeskukseen vai olemmeko jatkossa puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä? Tietenkin sanoin, että haluan ainakin näin alkuun tulla ihan paikan päälle punnitukseen ja juttelemaan. Saman keskustelun yhteydessä juuri olimme jutelleet siitä, että mun pitäisi saada itseni nyt useammin liikkumaan, lenkkeilemään. Sitten kuitenkin ehdottaa, jotain puhelimitse tapahtuvaa "tapaamista, keskuseluaikaa". Just näin.
Sovimme myös, että punnitsen itseni ensi tapaamiseen asti pari kertaa viikossa ja pidän sellaista ns. punnitus- päiväkirjaa. Hoitaja ehdotti myös ruokapäiväkirjan pitämistä, mutta katsotaan nyt. Mä olen tosi huono kirjaamaan asioita pidemmän päälle ylös. (En ole enää jaksanut edes Kiloklubiin lisäillä syömisiäni.)
Mulla odottaa sämpylätaikina keittiössä. Täytyykin tästä mennä pyöräyttämään parit sämpylät ja laittaa ne uuniin. Nautiskelen myöhemmin lämpimistä itse leivotuista sämpylöistä kera ison kupillisen teetä. Nams. En muista, koska olisin viimeksi leiponut itse mitään. Sämpylöitä tulee tehtyä jonkun verran näin sykyisin.
torstai 15. syyskuuta 2011
Tihkusateessa
Pienet iloiset ja ilahduttavat asiat antavat voimia.
Tällä kertaa minut ilahdutti eilisillan päätös siitä, että päätettiin avokkini kanssa lähteä iltakävelylle, huolimatta siitä että taivaalta tihrusti syksyinen tihkusade. Vieläkin jaksaa hymyilyttää eilinen. :) Aluksi tuntui raskaalta, mutta vähän matkaa käveltyämme ja raikasta ulkoilmaa hengittäen, kävelyvauhti tasoittui ja tuntui hyvältä. Fiilis oli paras tietekin kävelylenkin jälkeen, kun päästiin kotiin. Loppuillan löhösimme hyvillä mielin kotisohvalla ja katselimme illan telkkuojelmia.
Huomenna olen menossa toisen kerran sairaanhoitajan puheille. Teemme minulle ns. hoitosuunnitelman ja jatkossa tulen käymään (kerran kuukaudessa) samaisen hoitajan luona "tarkkailukäynneillä", jolloin on myös mahdollista keskustella asioista muutenkin. Huomenna käymme myös taustojani tarkemmin läpi vaikka viime kerrallakin puhuttiin jo paljon kaikenlaisista asioista, mm. ruokailutottumuksista, unirytmistä ym.
Tällä kertaa minut ilahdutti eilisillan päätös siitä, että päätettiin avokkini kanssa lähteä iltakävelylle, huolimatta siitä että taivaalta tihrusti syksyinen tihkusade. Vieläkin jaksaa hymyilyttää eilinen. :) Aluksi tuntui raskaalta, mutta vähän matkaa käveltyämme ja raikasta ulkoilmaa hengittäen, kävelyvauhti tasoittui ja tuntui hyvältä. Fiilis oli paras tietekin kävelylenkin jälkeen, kun päästiin kotiin. Loppuillan löhösimme hyvillä mielin kotisohvalla ja katselimme illan telkkuojelmia.
Huomenna olen menossa toisen kerran sairaanhoitajan puheille. Teemme minulle ns. hoitosuunnitelman ja jatkossa tulen käymään (kerran kuukaudessa) samaisen hoitajan luona "tarkkailukäynneillä", jolloin on myös mahdollista keskustella asioista muutenkin. Huomenna käymme myös taustojani tarkemmin läpi vaikka viime kerrallakin puhuttiin jo paljon kaikenlaisista asioista, mm. ruokailutottumuksista, unirytmistä ym.
torstai 8. syyskuuta 2011
Mihin uskoa?
Ostimme meitin talouteen tällä viikolla uuden puntarin, joka antaa lukemat myös siitä, että paljonko ihmisessä on lihasmassaa, paljonko rasvamassaa, millainen on nestemäärä ja tietenkin painon. Lisäksi laite antaa suositellun kalorimäärän ym. Sekä se ilmoittaa että esim. lihasmassaa tulisi saada lisää ja rasvanosuutta pitäisi saada pienemmäksi. Fiksua, eikö? Laitteeseen pitää aluksi asettaa tarvittavat tiedot, joita on mm. sukupuoli, pituus, minkä verran on aktiivinen liikunnan suhteen ym.
Näppäilimme sinne meitin molempien tiedot ja eilen tämä uusi hieno laite ilmoitti, että painan tällä hetkellä 74,2kg. Mietin, että mihin tässä voi oikein luottaa, minkä laitteen mukaan seuraan tilannetta? Viime viikolla nimittäin sairaanhoitajan luona punnittu lukema oli aika paljon enemmän.
Meillä on myös kotona toinenkin puntari. Tavallinen digitaalipuntari, mutta se ei ole ollut kovinkaan luotettava. Tämä vanha (suht. uusi kuitenkin) on tehnyt sitä, että jos puntarin päällä liikkuu tai horjuu vhähänkin, paino laskee ja nousee näytössä, joten sillä ei ole saanut luotettavia lukemia. Eilen tämä puntari kuitenkin antoi lukemaksi 74,9kg, joka on lähes sama tuon uuden laitteen kanssa, joten kai mä sitten oikeastikin olen laihtunut? Hhm.
Onko muilla kokemuksia tällaisista hienoista laitteista, jotka ilmoittavat paljon muutakin painon lisäksi? Ovatko ne miten luotettavia? (Tämä meidän laite ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta päädyimme ostamaan sen kun oli tarjoushintaan.)
Minulta ei ole koskaan aikaisemmin mitattu rasvan määrää. Olihan se lukema järkytys, mutta tiesin että sitä on liikaa tässä kropassa, mutta niin.. Murehtimiset sikseen. Eilinen punnitus ja tietojen saaminen antoi kyllä lisää potkua ja tsemppiä, jatkoa ajatellen.
Näppäilimme sinne meitin molempien tiedot ja eilen tämä uusi hieno laite ilmoitti, että painan tällä hetkellä 74,2kg. Mietin, että mihin tässä voi oikein luottaa, minkä laitteen mukaan seuraan tilannetta? Viime viikolla nimittäin sairaanhoitajan luona punnittu lukema oli aika paljon enemmän.
Meillä on myös kotona toinenkin puntari. Tavallinen digitaalipuntari, mutta se ei ole ollut kovinkaan luotettava. Tämä vanha (suht. uusi kuitenkin) on tehnyt sitä, että jos puntarin päällä liikkuu tai horjuu vhähänkin, paino laskee ja nousee näytössä, joten sillä ei ole saanut luotettavia lukemia. Eilen tämä puntari kuitenkin antoi lukemaksi 74,9kg, joka on lähes sama tuon uuden laitteen kanssa, joten kai mä sitten oikeastikin olen laihtunut? Hhm.
Onko muilla kokemuksia tällaisista hienoista laitteista, jotka ilmoittavat paljon muutakin painon lisäksi? Ovatko ne miten luotettavia? (Tämä meidän laite ei ole ihan halvimmasta päästä, mutta päädyimme ostamaan sen kun oli tarjoushintaan.)
Minulta ei ole koskaan aikaisemmin mitattu rasvan määrää. Olihan se lukema järkytys, mutta tiesin että sitä on liikaa tässä kropassa, mutta niin.. Murehtimiset sikseen. Eilinen punnitus ja tietojen saaminen antoi kyllä lisää potkua ja tsemppiä, jatkoa ajatellen.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Sairaanhoitajan vastaanotolla, osa 1
Sain viime kuun alussa ajan sairaanhoitajalle. Aika oli tänään aamusta. Alku "kankeuden" jälkeen jutustelu alkoi käydä luontevasti ja mulla jäi käynnistä hyvä fiilis. Kävimme läpi mm. ruokailutottumuksiani ym. Sairaanhoitaja antoi vinkkejä ja minä kyselin sitä mukaan, kun sattui juolahtamaan jotain kysyttävää mieleeni. Puhuimme myös ruoka-aineallergioistani, vitamiineista ja perhetaustastani.
Sairaanhoitaja "markkinoi" ja kertoi minulle mahdollisuuksistani jatkoa ajatellen. Hän kertoi, että mikäli haluan, voimme luoda minulle ns. hoitosuhteen. Hoitosihde tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisellä tapaamiskerralla käytäisiin läpi vielä yksityiskohtaisemmin minun tilanne, toiveeni, tarpeeni ja voimavarat sekä sairaanhoitaja antaisi minulle jatkossa ammatillista tukea ja kannustusta.Neuvoja ja tsemppausta.
Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa on mietittävä mm. omat tarpeet ja tavoitteet, jotka käydään hoitajan kanssa vielä yhdessä läpi ja tehdään ns. hoito/jatko-suunnitelma. Minun on siis halutessani mahdollisuus käydä terveyskeskuksessa jatkossa seurannassa. Tapaamiskerroilla tarkistetaan paino, jutellaan, ym. Tuki tulisi tällöin ulkopuolelta ja se motivoisi tsemppaamaan.
Juuri jotain tämäntapaista olen ollut vailla! Ehdottomasti ilman miettimistä päätin lähteä tähän hoito-ohjelmaan mukaan. Minun päätettävissäni on sitten se, että kuinka pitkään haluan hoitosuhteen jatkuvan, kuinka kauan haluan käydä sairaanhoitajan vastaanotolla.
Sain kotiin täytettäväksi kyselyn, jossa kysytään mm. tämänhetkisestä terveydentilasta, miten haluaisin sen muuttuvan, miten muutokset voisi toteuttaa, mitä terveydentilassani on hyvää ja mitkä ovat omat toiveet ja tavoitteet. Lisäksi täytettäväkseni annettiin BDI-kysely, jonka tarkoituksena on selvittää mielentilani. (Hih, tarkistin netistä kun en aijemmin tiennyt mikä se sellainen kysely on.) Kysymyksien perustella toki ajattelin, että asia viittaa johonkin tuonlaiseen. Testi löytyy täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran parin viikon päähän (pe 16.9.2011). Siihen mennessä on mietittävä omat tarpeet ja tavoitteet. Ajattelin myös, että jälleen on hyvä etappi ja määränpää saada kiloka karisemaan. Hih! Huomatkaa innostumiseni!
Pyysin myös saada käydä puntarissa, koska lääkärillä käymisestä oli ehtinyt kulumaan jo sen kolmisen viikkoa. Kerroin, että olin pyrkinyt siihen, että tähän aamuun mennessä painoa olisi karissut edes hitusen. Kaikesta roskaruoasta ja epäsäännöllisestä syömisestä huolimatta, sain yllättyä aamulla positiivisesti. Nimittäin painoni oli tullut alaspäin jopa 1,6kg! Wou!
Voin todella sanoa, että ei ole ollut yhtään sellainen tunne, että olisi painoa lähtenyt, niin kovin on ollut koko ajan ähkyinen ja tuskainen olo. Tosin viime viikonlopun säikähdyksestä johtuen, olemme avokkini kanssa todella jättäneet herkuttelut ja rasvaisen roskaruoka. Tällä viikolla olemme kokkailleet keittojaa ja ruokaisia salaatteja. Nams! Avokkini jopa päätti lopettaa tupakanpolton ja hän on pysynyt päätöksessään. Nostan kyllä hänelle hattua!
Sairaanhoitaja "markkinoi" ja kertoi minulle mahdollisuuksistani jatkoa ajatellen. Hän kertoi, että mikäli haluan, voimme luoda minulle ns. hoitosuhteen. Hoitosihde tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisellä tapaamiskerralla käytäisiin läpi vielä yksityiskohtaisemmin minun tilanne, toiveeni, tarpeeni ja voimavarat sekä sairaanhoitaja antaisi minulle jatkossa ammatillista tukea ja kannustusta.Neuvoja ja tsemppausta.
Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa on mietittävä mm. omat tarpeet ja tavoitteet, jotka käydään hoitajan kanssa vielä yhdessä läpi ja tehdään ns. hoito/jatko-suunnitelma. Minun on siis halutessani mahdollisuus käydä terveyskeskuksessa jatkossa seurannassa. Tapaamiskerroilla tarkistetaan paino, jutellaan, ym. Tuki tulisi tällöin ulkopuolelta ja se motivoisi tsemppaamaan.
Juuri jotain tämäntapaista olen ollut vailla! Ehdottomasti ilman miettimistä päätin lähteä tähän hoito-ohjelmaan mukaan. Minun päätettävissäni on sitten se, että kuinka pitkään haluan hoitosuhteen jatkuvan, kuinka kauan haluan käydä sairaanhoitajan vastaanotolla.
Sain kotiin täytettäväksi kyselyn, jossa kysytään mm. tämänhetkisestä terveydentilasta, miten haluaisin sen muuttuvan, miten muutokset voisi toteuttaa, mitä terveydentilassani on hyvää ja mitkä ovat omat toiveet ja tavoitteet. Lisäksi täytettäväkseni annettiin BDI-kysely, jonka tarkoituksena on selvittää mielentilani. (Hih, tarkistin netistä kun en aijemmin tiennyt mikä se sellainen kysely on.) Kysymyksien perustella toki ajattelin, että asia viittaa johonkin tuonlaiseen. Testi löytyy täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran parin viikon päähän (pe 16.9.2011). Siihen mennessä on mietittävä omat tarpeet ja tavoitteet. Ajattelin myös, että jälleen on hyvä etappi ja määränpää saada kiloka karisemaan. Hih! Huomatkaa innostumiseni!
Pyysin myös saada käydä puntarissa, koska lääkärillä käymisestä oli ehtinyt kulumaan jo sen kolmisen viikkoa. Kerroin, että olin pyrkinyt siihen, että tähän aamuun mennessä painoa olisi karissut edes hitusen. Kaikesta roskaruoasta ja epäsäännöllisestä syömisestä huolimatta, sain yllättyä aamulla positiivisesti. Nimittäin painoni oli tullut alaspäin jopa 1,6kg! Wou!
Voin todella sanoa, että ei ole ollut yhtään sellainen tunne, että olisi painoa lähtenyt, niin kovin on ollut koko ajan ähkyinen ja tuskainen olo. Tosin viime viikonlopun säikähdyksestä johtuen, olemme avokkini kanssa todella jättäneet herkuttelut ja rasvaisen roskaruoka. Tällä viikolla olemme kokkailleet keittojaa ja ruokaisia salaatteja. Nams! Avokkini jopa päätti lopettaa tupakanpolton ja hän on pysynyt päätöksessään. Nostan kyllä hänelle hattua!
maanantai 29. elokuuta 2011
Roskaruokaa, Yök!!
V****! On tullut vedettyä kaiken kiireen ja ihme himojen keskellä sellaista roskaa taas kurkusta alas, että heikompia hirvittää! Avokki voi tosi huonosti eilen illalla. Närästi, oksetti kunnes lopulta oksensi. Otti kai vähän rinnastakin. Nukuttiin tosi huonosti molemmat viime yön.
Tänä aamuna avokki soitti itselleen aikaa lääkäriin. Uskon, että hän oli eilen illalla paljon kivuliaampi, mitä antoi ymmärtää. Miehet kun eivät ihan helpolla ole tilaamassa lääkäriltä aikaa! Puntaroitiin yhdessä aamulla, että varaako hän ajan vaiko ei. Sanoin, että jos vähääkään tuntuu siltä, että pitäisi varata, niin tottakai sitten varaa.
Jos ja toivottavasti mitään erikoista ei ilmene, uskon edelleen että se hänen huonovointisuutensa johtui eilen illalla tupakoimisesta, oluesta ja rasvaisesta ruoasta, jota hän veti eilisen illan itseensä. Siihen päälle sitten kaikenmaailman ajatukset ja tietenkin huolestuminen.
Tänä aamuna lähti loput sipisit roskikseen. Työpäivän jälkeen pitää kyllä istua alas ja jutella vakavasti tästä meitä molempia koskettavasta elämäntavastamme, tilanteestamme.
Vielä olisi tehtävissä ennen kuin se ambulanssi, apu on kohdallemme oikeasti tilattava. Sitä päivää emme halua nähdä, kokea.
Viikko alkoi sekavissa ja vähän huolesttavissakin mietteissä. Perjantaina mulla on aika sinne sairaanhoitajalle. En muista koska olisin odottanut näin innoissani aikaa valkotakin luokse. En tiedä mitä siltä käynniltä odotan, mutta jotain konkreettistä ja suoraan sanomista. Jonkinlaisen herättämisen tahtoisin itsessäni tapahtuvan, tosin eilinen oli kyllä jo sellainen.
Miksi ihminen tekee itselleen näin? Miksi ei olisi yhtä helppoa kieltäytyä kaikesta hyvästä kuin niistä, joista ei pidä, joita inhoaa? Miksi pitää tunkea sisäänsä kaikkea moskaa, koska siitä ei saa kuin huonon olon ja pallomahan. Miksei aikaisemmista kerroista opi mitään? Miksimiksimiksi??
Tänä aamuna avokki soitti itselleen aikaa lääkäriin. Uskon, että hän oli eilen illalla paljon kivuliaampi, mitä antoi ymmärtää. Miehet kun eivät ihan helpolla ole tilaamassa lääkäriltä aikaa! Puntaroitiin yhdessä aamulla, että varaako hän ajan vaiko ei. Sanoin, että jos vähääkään tuntuu siltä, että pitäisi varata, niin tottakai sitten varaa.
Jos ja toivottavasti mitään erikoista ei ilmene, uskon edelleen että se hänen huonovointisuutensa johtui eilen illalla tupakoimisesta, oluesta ja rasvaisesta ruoasta, jota hän veti eilisen illan itseensä. Siihen päälle sitten kaikenmaailman ajatukset ja tietenkin huolestuminen.
Tänä aamuna lähti loput sipisit roskikseen. Työpäivän jälkeen pitää kyllä istua alas ja jutella vakavasti tästä meitä molempia koskettavasta elämäntavastamme, tilanteestamme.
Vielä olisi tehtävissä ennen kuin se ambulanssi, apu on kohdallemme oikeasti tilattava. Sitä päivää emme halua nähdä, kokea.
Viikko alkoi sekavissa ja vähän huolesttavissakin mietteissä. Perjantaina mulla on aika sinne sairaanhoitajalle. En muista koska olisin odottanut näin innoissani aikaa valkotakin luokse. En tiedä mitä siltä käynniltä odotan, mutta jotain konkreettistä ja suoraan sanomista. Jonkinlaisen herättämisen tahtoisin itsessäni tapahtuvan, tosin eilinen oli kyllä jo sellainen.
Miksi ihminen tekee itselleen näin? Miksi ei olisi yhtä helppoa kieltäytyä kaikesta hyvästä kuin niistä, joista ei pidä, joita inhoaa? Miksi pitää tunkea sisäänsä kaikkea moskaa, koska siitä ei saa kuin huonon olon ja pallomahan. Miksei aikaisemmista kerroista opi mitään? Miksimiksimiksi??
maanantai 22. elokuuta 2011
Ulkonäköpaineita
Pyörähdin viikonloppuna eräissä kotibileissä ja kuulin kun muutamat nuoret naiset keskustelivat liikunnasta ja laihduttamisesta. "Pitäisi saada vielä viitisenkiloa pois, tahoisin päästä niihin lukemiin takaisin mitä painoin kun olin opiskeluvuosina vaihto-oppilaana ulkomailla, jne." Kyseiset henkilöt olivat oikesti niitä hoikkia ja tosi freesin näköisiä. Harrastivat käsittääkseni aktiivisesti liikuntaa ja pitivät huolen ulkonäöstään. Siltikään he eivät olleet selvästikään tyytyväisiä itseensä vaikka niillä on varmasti monien mielestä sellaiset "unelmavartalot" ja jos vielä laihduttaisivat, eivät pian näyttäsivätkään enää niin terveennäköisiltä ja niistä lähtis ne naiselliset muodot.
Taisivat siinä vertailla myös puntarissa käynnillä, että kuka painaa minkäkin verran, montako kiloa on tullut takaisin tai paljonko on lähtenyt.
Mulla on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että nykyään kiinnitetään ihan jumalattoman paljon huomiota siihen, että jos joku on laihtunut tai lihonnut ja siitä huomautellaan, tullaan kysymään ihan suoraan ja heitellään kommenttia jos jonkinmoista. Olen tämmöisiin tilanteisiin sattunut mm. sellaisissa tilanteissa, että ihmiset näkevät toisensa pitkän tai lyhyen ajan päästä, ja tämä paino- asia otetaan herkästi esille vaikka välttämättä asianomainen ei olisi itse ottanut asiaa millään keskusteluun. Hmm.
Toisaaltaan kummaksuin ja ajattelin, että "hohhoijaa", mistäköhän kohtaa noidenkin pitäisi vielä muka laihduttaa? Minähän se tässä olen, jonka pitäiti saada oikeasti jotain näkyvää aikaiseksi? Mutta, samalla tajusin, että ei se ole todellakaan pelkästään meidän ylipainoisien ihmisien ongelma, että miltä näytämme ja onko itsensä ja oman kehonsa kanssa sujut. Näiden ihan samojen paino, ulkonäkö- ja "mitä muut ajattelevat" ajatukset ja mietteet ovat läsnä meidän elämässä, riippumatta siitä, minkä kokoisia ja näköisiä olemme.
Tämä vahvisti jälleen sitä mallia, että en laihduta sen vuoksi, että tavoittelisin tässä jonkintason "ihanne vartaloa", vaan sen vuoksi, että mun olisi parempi olla, jaksaisin paremmin, olisin energisempi. Saisin itselleni sen terveellisemmän mallin ja tavan elää.
Taisivat siinä vertailla myös puntarissa käynnillä, että kuka painaa minkäkin verran, montako kiloa on tullut takaisin tai paljonko on lähtenyt.
Mulla on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että nykyään kiinnitetään ihan jumalattoman paljon huomiota siihen, että jos joku on laihtunut tai lihonnut ja siitä huomautellaan, tullaan kysymään ihan suoraan ja heitellään kommenttia jos jonkinmoista. Olen tämmöisiin tilanteisiin sattunut mm. sellaisissa tilanteissa, että ihmiset näkevät toisensa pitkän tai lyhyen ajan päästä, ja tämä paino- asia otetaan herkästi esille vaikka välttämättä asianomainen ei olisi itse ottanut asiaa millään keskusteluun. Hmm.
Toisaaltaan kummaksuin ja ajattelin, että "hohhoijaa", mistäköhän kohtaa noidenkin pitäisi vielä muka laihduttaa? Minähän se tässä olen, jonka pitäiti saada oikeasti jotain näkyvää aikaiseksi? Mutta, samalla tajusin, että ei se ole todellakaan pelkästään meidän ylipainoisien ihmisien ongelma, että miltä näytämme ja onko itsensä ja oman kehonsa kanssa sujut. Näiden ihan samojen paino, ulkonäkö- ja "mitä muut ajattelevat" ajatukset ja mietteet ovat läsnä meidän elämässä, riippumatta siitä, minkä kokoisia ja näköisiä olemme.
Tämä vahvisti jälleen sitä mallia, että en laihduta sen vuoksi, että tavoittelisin tässä jonkintason "ihanne vartaloa", vaan sen vuoksi, että mun olisi parempi olla, jaksaisin paremmin, olisin energisempi. Saisin itselleni sen terveellisemmän mallin ja tavan elää.
 |
| http://weheartit.com/ |
lauantai 20. elokuuta 2011
Vyötärömitta
Mittasin aamusella piruuttani vyötäröni ja ilokseni se näytti olevan kaventunut yhden sentin. Jaiks! :) Ei ehkä iso juttu muille, mutta minulle kyllä. Kaikki tulokset, jotka vähänkin lähtevät siihen parempaan suuntaan, otan riemuiten vastaan!
Puntarissa en pysty käymään, sillä siitä on loppunut patteri ja uutta en ole muistanut ostaa. Ajattelin tosin, että kävisinkin vasta ensi kuun alussa sairaanhoitajanluona sitten puntarissa.
Mulla on siis aika sairaanhoitajalle ensi kuun 2. päivä. Menen juttelemaan ja hakemaan tukea. En ole koskaan aikaisemmin käynyt ja olisi kiva kuulla, että onko joku muu (teistä lukijoista) käynyt ja jos, onko ollut apua? Ymmärsin, että sairaanhoitaja tulee kysymään mm. ruokailutottumuksistani ja teemme yhdessä jonkinmoisen suunnitelman, miten tästä eteenpäin. Ja tietysti alan jatkossa käymään siellä "seurannassa"? Tai en minä tiedä, mutta niin olen mielessäni ajatellut.
Puntarissa en pysty käymään, sillä siitä on loppunut patteri ja uutta en ole muistanut ostaa. Ajattelin tosin, että kävisinkin vasta ensi kuun alussa sairaanhoitajanluona sitten puntarissa.
Mulla on siis aika sairaanhoitajalle ensi kuun 2. päivä. Menen juttelemaan ja hakemaan tukea. En ole koskaan aikaisemmin käynyt ja olisi kiva kuulla, että onko joku muu (teistä lukijoista) käynyt ja jos, onko ollut apua? Ymmärsin, että sairaanhoitaja tulee kysymään mm. ruokailutottumuksistani ja teemme yhdessä jonkinmoisen suunnitelman, miten tästä eteenpäin. Ja tietysti alan jatkossa käymään siellä "seurannassa"? Tai en minä tiedä, mutta niin olen mielessäni ajatellut.
 |
| http://weheartit.com/ |
perjantai 19. elokuuta 2011
Pukukopit eivä ole mun ystäviä
En tiedä ihan äkkiseltään mitään yhtä karmivaa paikkaa, kuin kauppojen pukukopit loisteputkineen ja suurine peileineen. Yök!
Toissapäivänä metsästin työpaikan juhliin mustien housujen kaveriksi yläosaa. Että pisti vihaksi kun mikään ei tuntunut istuvan päälle ja pukukopissa katselin itseäni.. Mä olen siis niin.. Ääähs. O_o Päädyin sitten lopulta epämukavaan kauluspaitaan, koska jotain oli löydyttävä ja kiireesti. Laitoin sen kauluspaidan mustan neuleisen slipoverin päälle. Kai se jotenkuten toimi? Välttelin tosin peilejä eilisessä juhlatilaisuudessa. Vähän oli sellainen tarjoilija- fiilis.
Tänään olisi mentävä metsästämään jotain neuletta, jotain vähän jos sykyistä ja samalla jotain sellaista, mitä voisin laittaa päälle huomisiin kemuihin. Minut on kutsutta ystävän synttäreille. Arvata taas saa, että iskeekö kriisi vaatepolitiikan suhteen. Mur!
Mä haluan pukuea ylleni sellaisia vaatteita mistä oikeasti pidän, en sellaisia joihin nyt satun mahtumaan.
Taistelu vatsamakkaroiden kanssa jatkukoon!
Toissapäivänä metsästin työpaikan juhliin mustien housujen kaveriksi yläosaa. Että pisti vihaksi kun mikään ei tuntunut istuvan päälle ja pukukopissa katselin itseäni.. Mä olen siis niin.. Ääähs. O_o Päädyin sitten lopulta epämukavaan kauluspaitaan, koska jotain oli löydyttävä ja kiireesti. Laitoin sen kauluspaidan mustan neuleisen slipoverin päälle. Kai se jotenkuten toimi? Välttelin tosin peilejä eilisessä juhlatilaisuudessa. Vähän oli sellainen tarjoilija- fiilis.
Tänään olisi mentävä metsästämään jotain neuletta, jotain vähän jos sykyistä ja samalla jotain sellaista, mitä voisin laittaa päälle huomisiin kemuihin. Minut on kutsutta ystävän synttäreille. Arvata taas saa, että iskeekö kriisi vaatepolitiikan suhteen. Mur!
Mä haluan pukuea ylleni sellaisia vaatteita mistä oikeasti pidän, en sellaisia joihin nyt satun mahtumaan.
Taistelu vatsamakkaroiden kanssa jatkukoon!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Lounaalla
Aah! Päätettiin työkaverin kanssa poiketa lounaalla. Pistettiin pulju hetkeksi kiinni ja päätettiin ruokailla firman piikkiin lounasravintolassa. :) Oltiin niin ansaittu se lounas! *hih*
Ihan oikeasti en muista koska olisin viimeksi syönyt oikean ruokamallin mukaisesti. Latelin lautaselle reilusti perinteistä vihersalaattia, kyytipojaksi jotain kinkkusalaattia, pari perunaa ja yhden ison nakin. Ruokajuomaksi valitsin lasin kotikaljaa ja vettä. Jälkkäriksi mustikkarahkaa, joka oli taivaallisen hyvää! *nams* :)
Nyt on just sellainen olo, sellainen mikä pitää ollakin ruokailun jälkeen. Tulin täyteen, mutta en ähkyyn. Ei iskenyt se kaamea väsymys, mikä muhun iskee yleensä kun olen syönyt. Olen pirteänä tällä hetkellä työpaikalla. :)
Tekisi kyllä niin hyvää, että olisi mahdollisuus käydä lounaalla useamminkin. Meillä on vain se tilanne, että joudutaan laittamaan toimisto kiinni aina jos yhtäaikaisesti lähdetään syömään. Mulla on yleensä aina omat eväät töissä mukana. Myönnettäköön, että syön töissä kyllä aika yksipuolisesti, mutta suhteellisen kevyesti.
Tajusin muuten, että olin "lukenut" kiloklubin kaloritaulukkoa väärin. Mulla onkin mennyt monena päivänä varsin hyvin vaikka kaameeta roskaa olenkin itseeni ahtanut. Suositeltu kalorimäärä ei ole mennyt kuin muutamana päivänä yli suositellun rajan.
Ihan oikeasti en muista koska olisin viimeksi syönyt oikean ruokamallin mukaisesti. Latelin lautaselle reilusti perinteistä vihersalaattia, kyytipojaksi jotain kinkkusalaattia, pari perunaa ja yhden ison nakin. Ruokajuomaksi valitsin lasin kotikaljaa ja vettä. Jälkkäriksi mustikkarahkaa, joka oli taivaallisen hyvää! *nams* :)
Nyt on just sellainen olo, sellainen mikä pitää ollakin ruokailun jälkeen. Tulin täyteen, mutta en ähkyyn. Ei iskenyt se kaamea väsymys, mikä muhun iskee yleensä kun olen syönyt. Olen pirteänä tällä hetkellä työpaikalla. :)
Tekisi kyllä niin hyvää, että olisi mahdollisuus käydä lounaalla useamminkin. Meillä on vain se tilanne, että joudutaan laittamaan toimisto kiinni aina jos yhtäaikaisesti lähdetään syömään. Mulla on yleensä aina omat eväät töissä mukana. Myönnettäköön, että syön töissä kyllä aika yksipuolisesti, mutta suhteellisen kevyesti.
Tajusin muuten, että olin "lukenut" kiloklubin kaloritaulukkoa väärin. Mulla onkin mennyt monena päivänä varsin hyvin vaikka kaameeta roskaa olenkin itseeni ahtanut. Suositeltu kalorimäärä ei ole mennyt kuin muutamana päivänä yli suositellun rajan.
maanantai 15. elokuuta 2011
Kaikki on kiinni minusta itsestäni
 |
| http://weheartit.com/ |
Pst. Viikko sitten alkaneen elämäntaparemontin jälkeen, tänään on ensimmäinen päivä jolloin suositeltu kalorimäärä ei ylity! Wou! Kai se on sitä, kun on tullut vedettyä semmoista roskaa naamaan viime päivien ajan, ettei muhun kerrassaan uppoa tällä hetkellä enempää. Ja hyvä niin! (Tälläkin hetkellä vatsa pullottaa kuin ilmapallo.) Merkkipäivän kunniaksi päädyin sitten kaupassa ostamaan vastapaistettuja riisipiirakoita, pippurilla maustettua sulatejuustoa ja Kanapee- "keksejä".
Uusi viikko
Viime viikko meni niin pahasti pyllylleen, ettei mitään rajaa! Uusikin viikko on lähtenyt vähän takkuisasti liikkeelle. (On tullut syötyä epäterveellisesti ja viikonloppuna tuli otettua parit siideritkin!)
Tänään annan vielä itselleni kuitenkin luvan herkutella, merkkipäivän vuoksi. Lupasin keittää kahvit tänään kahvivieraalle, joten kai sitä jotain täytyy käydä kaupasta ostamassa. Ärsyttää vain, että kaikki pakkaukset ovat niin jumalattoman isoja! Ja kaappiin en osta nyt mitään edes senkään uhalla, että joku joskus saattaisi tulla kylään. (Nykyään tosin kukaan ei enää käy yllätysvierailulla, ei ainakaan meillä.) Meidän kaapissa kun herkut eivät kauaa ehdi kuitenkaan vanhentumaan. Tunnen itseni niin hyvin, että itse ne kuitenkin pistelisin poskeen ja olisivat sielä pelkästään kiusana. Ehkä ostan leivokset irtomyynnistä?
Tänään annan vielä itselleni kuitenkin luvan herkutella, merkkipäivän vuoksi. Lupasin keittää kahvit tänään kahvivieraalle, joten kai sitä jotain täytyy käydä kaupasta ostamassa. Ärsyttää vain, että kaikki pakkaukset ovat niin jumalattoman isoja! Ja kaappiin en osta nyt mitään edes senkään uhalla, että joku joskus saattaisi tulla kylään. (Nykyään tosin kukaan ei enää käy yllätysvierailulla, ei ainakaan meillä.) Meidän kaapissa kun herkut eivät kauaa ehdi kuitenkaan vanhentumaan. Tunnen itseni niin hyvin, että itse ne kuitenkin pistelisin poskeen ja olisivat sielä pelkästään kiusana. Ehkä ostan leivokset irtomyynnistä?
 |
| http://weheartit.com/ |
perjantai 12. elokuuta 2011
Aika terveydenhoitajalle
Minulle oli varattuna aika terveydenhoitajalle tälle aamulle. Sovitusti menin omaan terveyskeskukseeni, siinä toivossa, että saisin puhua tilanteestani. Päivitin rokote-asiat ja kerroin terveydenhoitajalle, että minulla oli aikaisemmin tällä viikolla lääkärin kanssa puhetta ylipainostani ja että hän suositteli minulle, että varaisin hoitajalle oman ajan. Kerroin, että perjantaille on aika jo varattuna rokote-asioissa ja lääkäri sanoi, että "ota painonhallinta- asia sitten silloin puheeksi". Ajattelin, että "noh, kai se siinä sitten samalla hoituu?!".
Terveydenhoitaja sitten tänä aamuna tokaisi, ettei asia kuulu hänelle vaan sairaanhoitajalle, jolta voi varata aikaa. Ajattelin, että "nonni.. olisi pitänyt arvata, ettei terveyskeskusessa päästä hoitamaan kahta asiaa samalla kerralla! Niinpä niin".
Sairaanhoitajalle kuitenkin tehtiin varaus, joka menee ensi kuun alkuun. Olisi pitänyt taas vain pitää se oma pää ja kysyä erikseen aikaa jo alkuviikosta sairaanhoitajalle, mutta mistä minä olisin voinut tietää ettei nämä asiat (painonhallinta) kuulu terveydenhoitajalle vaan nimenomaa sairaanhoitajalle, kun lääkärikin sanoo, että "puhu sitten asiasta samalla kun tulet rokotus-asioissa tänne".
Pikkuisen kiukuttaa, mutta toisaaltaan, nyt ehdin tsemppaamaan itseäni tuonne ensi kuun alkuun. Voisin ottaa tavoitteeksi sen, että olisin saanut painoa pikkuisen jo pudotettua ennen ensimmäistä tapaamiskertaa.
Terveydenhoitaja sitten tänä aamuna tokaisi, ettei asia kuulu hänelle vaan sairaanhoitajalle, jolta voi varata aikaa. Ajattelin, että "nonni.. olisi pitänyt arvata, ettei terveyskeskusessa päästä hoitamaan kahta asiaa samalla kerralla! Niinpä niin".
Sairaanhoitajalle kuitenkin tehtiin varaus, joka menee ensi kuun alkuun. Olisi pitänyt taas vain pitää se oma pää ja kysyä erikseen aikaa jo alkuviikosta sairaanhoitajalle, mutta mistä minä olisin voinut tietää ettei nämä asiat (painonhallinta) kuulu terveydenhoitajalle vaan nimenomaa sairaanhoitajalle, kun lääkärikin sanoo, että "puhu sitten asiasta samalla kun tulet rokotus-asioissa tänne".
Pikkuisen kiukuttaa, mutta toisaaltaan, nyt ehdin tsemppaamaan itseäni tuonne ensi kuun alkuun. Voisin ottaa tavoitteeksi sen, että olisin saanut painoa pikkuisen jo pudotettua ennen ensimmäistä tapaamiskertaa.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Vaikean alun kautta voittoon
Viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista kokousta, lounasta, kahvitilaisuutta ja herkuttelua.
Eilen sain asiakkaalta suklaalevyn, kiitokseksi. Mukavaahan se on, että muistetaan noin, mutta vähän huonoon saumaan tuo kokonainen levy tuli. Palan jos toisenkin olen siitä pistellyt nassuun, mutta onneksi sain tarjottua siitä pari riviä kahvivieraalle ja loput meni avokin suuhun. Nyt ei onneksi ole enää herkkuja kaapissa.
Kaikki herkuttelut ja suuhun pistetyt syömiseni olen rehellisesti lisännyt myös Kiloklubin sivuille, jota myös käytän apuna tässä ainakin projektin alkutaipaleella. Olen Kiloklubissa ollut aikaisemminkin, mutta joka kerta olen kyllästynyt siihen, että sielä on käytävä aina lisäilemässä syömisensä. Voisinhan niitä laittaa päivän mittaa esim. paperillekin ylös ja lisätä ne sitten Kiloklubin sivuille illalla, mutta siinä vaiheessa se tuntuu jo jotenkin turhalta. Irti siitä sivustosta saa minusta parhaiten kun käy päivänmittaa lisäämässä syömisensä, näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että paljon on syönyt ja minkä verran vielä voi syödä. Näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että syö suhteessa sopivan määrän.
Kiloklubissa pystyy myös aika kivasti seuraamaan sitä, että minkä laatuista ruokaa syö, niiden ruoan laatu- pallojen avulla, jotka kertovat esim. että "ravintosi on tänään sisältänyt niin ja niin paljon kasviksia".
Jos jollekulle Kiloklubi ei ole vielä tuttu, niin siihen pääsee tutustumaan tästä: http://kiloklubi.fi/ Liittyminen ja käyttäminen on maksutonta. Ruokamerkintöjen lisäksi sivuilla voi pitää lukua myös liikunnan määrästä. Sieltä löytyy myös havainnollisesti erilaisia taulukoita, joiden avulla pystyy seuraamaan sitä, että, miten on paino laskenut, ympärysmitta kaventunut ym.
Sen verran noi herkuttelemani suklaapalat hiersi mieltä, että sain itseni ylös sohvalta ja lähdin ulkoilemaan. Tein tänään noin tunnin lenkin. Hyvä minä! Oli kerrassaan mahtava sää. Aurinko paistoi ja lämmitti. Järvenpinta kimmelsi ja kaukaa kuului moottoriveneiden ääniä. Ihmisiä oli jonkinverran liikkeellä ja joku tyttö tuli vatsaan hevosen selässä, ratsastaen.
Jaloissa kyllä tuntui, että en ole ihan vähään aikaan liikkunut. Kesälomalla en juurikaan ulkoillut ja nyt kun työt alkoivat, ainoa liikkuminen on ollut työmatkat, jotka kuljen pyörällä. (Noin 6 km tulee päivässä pyöräiltyä.)
Eilen sain asiakkaalta suklaalevyn, kiitokseksi. Mukavaahan se on, että muistetaan noin, mutta vähän huonoon saumaan tuo kokonainen levy tuli. Palan jos toisenkin olen siitä pistellyt nassuun, mutta onneksi sain tarjottua siitä pari riviä kahvivieraalle ja loput meni avokin suuhun. Nyt ei onneksi ole enää herkkuja kaapissa.
Kaikki herkuttelut ja suuhun pistetyt syömiseni olen rehellisesti lisännyt myös Kiloklubin sivuille, jota myös käytän apuna tässä ainakin projektin alkutaipaleella. Olen Kiloklubissa ollut aikaisemminkin, mutta joka kerta olen kyllästynyt siihen, että sielä on käytävä aina lisäilemässä syömisensä. Voisinhan niitä laittaa päivän mittaa esim. paperillekin ylös ja lisätä ne sitten Kiloklubin sivuille illalla, mutta siinä vaiheessa se tuntuu jo jotenkin turhalta. Irti siitä sivustosta saa minusta parhaiten kun käy päivänmittaa lisäämässä syömisensä, näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että paljon on syönyt ja minkä verran vielä voi syödä. Näin pysyy parhaiten kärryillä siinä, että syö suhteessa sopivan määrän.
Kiloklubissa pystyy myös aika kivasti seuraamaan sitä, että minkä laatuista ruokaa syö, niiden ruoan laatu- pallojen avulla, jotka kertovat esim. että "ravintosi on tänään sisältänyt niin ja niin paljon kasviksia".
Jos jollekulle Kiloklubi ei ole vielä tuttu, niin siihen pääsee tutustumaan tästä: http://kiloklubi.fi/ Liittyminen ja käyttäminen on maksutonta. Ruokamerkintöjen lisäksi sivuilla voi pitää lukua myös liikunnan määrästä. Sieltä löytyy myös havainnollisesti erilaisia taulukoita, joiden avulla pystyy seuraamaan sitä, että, miten on paino laskenut, ympärysmitta kaventunut ym.
Sen verran noi herkuttelemani suklaapalat hiersi mieltä, että sain itseni ylös sohvalta ja lähdin ulkoilemaan. Tein tänään noin tunnin lenkin. Hyvä minä! Oli kerrassaan mahtava sää. Aurinko paistoi ja lämmitti. Järvenpinta kimmelsi ja kaukaa kuului moottoriveneiden ääniä. Ihmisiä oli jonkinverran liikkeellä ja joku tyttö tuli vatsaan hevosen selässä, ratsastaen.
Jaloissa kyllä tuntui, että en ole ihan vähään aikaan liikkunut. Kesälomalla en juurikaan ulkoillut ja nyt kun työt alkoivat, ainoa liikkuminen on ollut työmatkat, jotka kuljen pyörällä. (Noin 6 km tulee päivässä pyöräiltyä.)
Tästä se alkaa
..nimittäin elämäntaparemontti ja muutos. Jos nyt ei, koska sitten?
Olen lukemattomat kerrat päättänyt, että huomenna alkaa uusi elämä, huomisesta lähtien katson mitä laitan suuhuni, huomenna sitä ja huomenna tätä. Oikea oravanpyörä, josta tahdon päästä eroon!
Kävin tällä viikolla lääkärissä valittamassa köhästä, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Lääkäri tokaisi, että ylipaino ja vyötärön seudulla olevat makkarat painaa jo sisäelimiä niin, että erilaisia ongelmia ja oireita on alkanut ilmenemään. Ja nainen on mitä, alle kolmekymppinen! Miten ihmeessä tällä menolla voin edes haaveilla kevyemmästä ja energisestä olotilasta, sälkäkivuttomista päivistä, saati onnellisista eläkepäivistä, vanhuudesta ym?
Perjantaina olen menossa juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, josko sieltä saisin apua ja tukea tähän mun tilanteeseen. Tiedän, että kaikki yrittäminen ja päätöksissä pysyminen lähtee aina meistä itsestämme, mutta nyt olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun mitä vain tulen saamaan.
Ennen kuin nyt, olen aina yrittänyt karistaa kilot ja innostua liikkumisesta omin avuin. Hyvin vauhtelevilla lopputuloksilla. Paino ei ole pitkään aikaan pudonnut, mutta lohdutuksen sanaksi voisin kai todeta, että sitä ei myöskään ole viime vuosien aikana tullut lisääkään. Se on jo jotain, eikö?
Onko kenelläkään kokemuksia esim. ravintoterapeutilla käymisestä? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja kaikki vinkit otan avosylin vastaan! Tiedän, etten pysty tähän muutokseen yksin. Nyt sen vasta olen myöntänyt itselleni. Tästä lähtien en peittele ja huijaa itseäni. Kirjoitan asiat niin kuin ne ovat.
Alkutilanne on siis tämä:
Pituus: 146,5cm (olen hyvin lyhyt)
paino: 77,7kg (lääkärin punnitsema 8.8.2011)
vyötärömitta: 117 cm (8.8.2011)
Painoindeksi: 36,2 (Vaikea lihavuus)
Tavoitteenani on: Muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi, painonpudotus, liikunan lisääminen arkipäiviin sekä hyvänolon tunne jokaiselle päivälle. Tavoitteenani on päästä eroon makeanhimosta ja liiallisesta sokerin saamisesta.Tahtoisin nähdä peilistä sen energisen, iloisen ja hymyilevän naisen, joka joskus olin.
Tahtoisin tuntea oloni hyväksi tässä kropassa, koska se on ainoa mitä minulla on.
Olen lukemattomat kerrat päättänyt, että huomenna alkaa uusi elämä, huomisesta lähtien katson mitä laitan suuhuni, huomenna sitä ja huomenna tätä. Oikea oravanpyörä, josta tahdon päästä eroon!
Kävin tällä viikolla lääkärissä valittamassa köhästä, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Lääkäri tokaisi, että ylipaino ja vyötärön seudulla olevat makkarat painaa jo sisäelimiä niin, että erilaisia ongelmia ja oireita on alkanut ilmenemään. Ja nainen on mitä, alle kolmekymppinen! Miten ihmeessä tällä menolla voin edes haaveilla kevyemmästä ja energisestä olotilasta, sälkäkivuttomista päivistä, saati onnellisista eläkepäivistä, vanhuudesta ym?
Perjantaina olen menossa juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, josko sieltä saisin apua ja tukea tähän mun tilanteeseen. Tiedän, että kaikki yrittäminen ja päätöksissä pysyminen lähtee aina meistä itsestämme, mutta nyt olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun mitä vain tulen saamaan.
Ennen kuin nyt, olen aina yrittänyt karistaa kilot ja innostua liikkumisesta omin avuin. Hyvin vauhtelevilla lopputuloksilla. Paino ei ole pitkään aikaan pudonnut, mutta lohdutuksen sanaksi voisin kai todeta, että sitä ei myöskään ole viime vuosien aikana tullut lisääkään. Se on jo jotain, eikö?
Onko kenelläkään kokemuksia esim. ravintoterapeutilla käymisestä? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja kaikki vinkit otan avosylin vastaan! Tiedän, etten pysty tähän muutokseen yksin. Nyt sen vasta olen myöntänyt itselleni. Tästä lähtien en peittele ja huijaa itseäni. Kirjoitan asiat niin kuin ne ovat.
Alkutilanne on siis tämä:
Pituus: 146,5cm (olen hyvin lyhyt)
paino: 77,7kg (lääkärin punnitsema 8.8.2011)
vyötärömitta: 117 cm (8.8.2011)
Painoindeksi: 36,2 (Vaikea lihavuus)
Tavoitteenani on: Muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi, painonpudotus, liikunan lisääminen arkipäiviin sekä hyvänolon tunne jokaiselle päivälle. Tavoitteenani on päästä eroon makeanhimosta ja liiallisesta sokerin saamisesta.Tahtoisin nähdä peilistä sen energisen, iloisen ja hymyilevän naisen, joka joskus olin.
Tahtoisin tuntea oloni hyväksi tässä kropassa, koska se on ainoa mitä minulla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)